sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hammaslääkäriä ja muuta

Viime viikko meni taas rauhassa, jotenkin ei tule tehtyä mitään kun pimeäkin tulee niin aikaisin. Sunnuntaina kuitenkin käytiin vähän dameilemassa. Tommi oli mukana ja vei damit ruutuun, joten kerrankin ei ollut mun hajua siellä. Ruutuun meni kahdeksan damia ja Tommi heivasi ne oman kulkulinjansa ulkopuolelle eli vähän haastavampi työ pojilla. Rölli pääsi ensin hommiin ja etsi neljä damia, lähinnä lähimmät. Hienoa työtä teki pikkumies kuten aina :) Harvinaisesti Rölli toi dameja käteen asti, yleensä ei sellaista tee vaan pudottaa juuri ennen, en ole jaksanut opettaa luovutusta. Tämän jälkeen Rambolla oli jäljelle jääneet neljä damia etsittävänä. Damit oli tosiaan kauimmaiset eli vaikeimmat ja ruudussa tietysti jo Röllinkin hajua. Niitä pitkin Rambo liikkuikin paljon ja kuvitteli selvästi homman helpommaksi kuin se oikeasti oli. Ensimmäisellä lähetyksellä Rambo kiersikin ruudun hajuja pitkin ja lopulta eksyi johonkin ruudun ulkopuolelle jollekin muulle hajulle. Kutsuin pois ja seuraavilla lähetyksillä jo löytyi dameja. Kolme damia Rambo upeasti löysi ja sen jälkeen riitti, koska oli todella hienoa työtä tehnyt. 

Tämän jälkeen Tommi kävi viemässä dameja vielä ruutuun ja pojat saivat etsiä yhtä aikaa. Rölli teki hienoa työtä ja muistaakseni kolme damia löysi. Rambo sen sijaan oli vähän outo. Se näytti yhdessä lähetyksessä ontuvan hieman, mutta ajattelin, että johtuu tassusta ja pystyy kyllä työskentelemään. Rambolta oli kuitenkin vähän into loppunut ja se pari kertaa katsoi mua kuin kysyäkseen onko sen pakko mennä eikä oikein irronnut ruutuun. Muistaakseni löysi damin tai kaksi. Sitten se pysähtyi yhteen kohtaan ja näin, että söi siellä jotain, luultavasti paskaa nam. Komensin pois ja menin katsomaan onko siellä jotain ja samalla näin yhden damin muutaman metrin päässä. Sen halusin Rambon vielä hakevan ja hienosti sen löysikin. Sitten lopetettiin, joskin yksi dami oli vielä ruutuun jäänyt ja sitä vielä etsittiin yhdessä, mä Rambon kanssa ja Tommi Röllin kanssa. Se oli myös hajujen ulkopuolella ja Rambo todella hienosti löysi sen. Yhtäkkiä se vain singahti pienen nyppylän taakse ja luulin jo, että sai hajun jostain eläimestä, mutta sieltä se tulikin innoissaan damin kanssa. Luulen, että haistoi sen eikä nähnyt sitä, mutta joka tapauksessa hienosti haki sen. Siihen oli tosi hyvä lopettaa.

Samana iltana olin vielä lähdössä Rambon kanssa lenkille ja ukkeli olikin ihan omituinen. Se ei ollut mitenkään erityisen innoissaan lähdössä, pihassa ei alkanut ravata kuten yleensä ja lähinnä käveli hitaamman puoleisesti, lisäksi piti päätä aika alhaalla. Ei sitten tehty kuin pikkupissatus ja Rambo sai yöksi botin päälle ja kipulääkettä. Mielestäni se vaikutti olevan vähän kipeä (tai jumissa?) jostain kohtaa selkää enkä keksi muuta kuin että olisi hakuruudussa liukastunut tai jotain. Seuraavana päivänä Rape oli jo parempi, mutta vähän vielä vaikutti oudolta. Onneksi kuitenkin botin ja kipulääkkeen avulla selvittiin ja Rambo normalisoitui pian. Jotenkin vain kaikki vähänkin epänormaali saa mut huolestumaan, kun on jo seniorista kyse.

Keskiviikkona Rambo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hammaslääkäriin. Rambolla ei ole hampaissa mitään sen ihmeellisempää näin maallikon silmin, hammaskiveä jonkin verran muttei kamalasti ja sitten ne alakulmurit painaa yläikeniin tehden kuopat. Oli kuitenkin jo korkea aika käyttää Rambo hammastarkissa, kun itsekään en niitä ole koskaan mitenkään hoitanut esim. harjaamalla. No Rambohan oli tietysti aivan innoissaan lääkäriin päästessään, pallo tietysti mukana. Käytiin lääkärin kanssa läpi tuleva hoito, Rambo sai esirauhoituksen ja sitten vein sen hoitohuoneeseen ja lähdin kotiin. Oli ihan todella omituista jättää Rambo lääkäriin, varsinkin kun se oli vielä ihan hereillä. No Rambolla nyt varmasti oli vain hauskaa siellä (en yhtään muistanut kysyä mitä se oli sanonut kun huomasi, että olin lähtenyt) ja pianhan se nukahti. Mutta mä en ole koskaan jättänyt sitä mihinkään niin, että se on hereillä, on se nukutettuna joskus jäänyt lääkäriin. Kotiin oli tosi outoa mennä niin, että siellä oli vain Rölli. Ja Röllihän se vasta ihmeissään olikin. Tuli ovelle ja ulos asti katsomaan, että missä Rambo mahtaa olla. Lenkillä se alkuun pysähteli katsomaan taakse ja ympärille ja odotti isoveikan ilmestyvän jostain.

Pari-kolme tuntia olin kotona ja sitten lääkäri soittikin jo tulokset ja lähdin hakemaan Ramboa. Jo puhelimessa kävi selväksi, että mitään poistettavaa ei onneksi ollut, enkä kyllä halunnutkaan että olisi nyt poistettu jos olisi tarvinnut poistaa. Rambo ei siis koskaan ole hammastarkastuksessa ollut, joten nyt kaikki hampaat kuvattiin röntgenillä, lisäksi tietysti hammaskivi+plakki putsattiin ientaskuja myöten. Kirjoitan tohon alle tarkemmin. Lisäksi saatiin uusi passi, kun vanhassa on jo matoleimapaikat täynnä. Lääkäriin päästyä käytiin ensin paperit läpi ja yhtäkkiä kuului omituista ulvomista ja hoitaja nauroi, että se on Rambo :D Rambo oli heräämössä ja kuulemma ihan valmis lähtemään jo kotiin. Joku toinenkin koira siellä räksytti niin ehkä sen takia Rambokin äänteli. En kyllä edes tiennyt, että mun koira osaa ulvoa :D Rambo ei kyllä ole koskaan joutunut heräämään niin, että mä en ole siinä, ehkä sekin ukkelia hämmensi. (Kyllä, mä olen sille maailman tärkein, kuten sekin mulle :D.) Siellä se välillä ulisi ja sitten hoitaja kävi hakemassa ukkelin ja päästiin kotiin. Rambo sai takki päällä nukkua peiton alla niin pitkään kun nukutti, jossain vaiheessa se jo heräili. Loppupäivä käytiin vain pissatuksilla ja illalla vasta ruokaa. Rambo oli vähän töttöröö, se inisi niin reppanan kuuloisena koko päivän. Yö saatiin onneksi nukuttua ja seuraavana päivänä oli jo normaali. Koko loppuviikon se söi ihan pehmeäksi liotettua nappulaa varmuuden vuoksi.

"Hammastarkatus ja -röntgentutkimus
- Vähäisesti hammaskiveä ja plakkia
- Runsaasti värjäytymiä, pinnallisia kulumia ja lieviä ei-komplisoituneita kruunumurtumia hampaissa
- Alakulmahampaat kuluttaneet molempien yläkulmahampaiden etupintaa niin, että ien on paikallisesti vetäytynyt ja yläkulmahampaan etupinnalle tullut kuoppa. Muutoksesta ei yhteyttä hampaan ytimeen eikä hampaissa tulehdusmuutoksia joten toistaiseksi ei tarvetta toimenpiteille
- Molemmissa alaM1-hampaissa värimuutoksia, ei tulehdusmuutoksia hampaissa tai röntgenkuvissa viitteitä hampaan kuolemasta joten ei tarvetta toimenpiteille
- Murtuneiden hampaiden vuoksi Rambolle suositellaan säännöllistä seurantaa, koska murtuneet hampaat voivat olla alttiimpia uusille murtumille ja tulehduksille
- Seuraava hammashoito röntgenkuvineen noin vuoden kuluttua"

Mulle jäi hieman epäselväksi noi murtumat, sain kyllä hammaskartan, mutta lääkäriä en enää tavannut enkä siinä tajunnut kysyäkään. Mutta viidessä alaetuhampaassa sekä molemmissa isoissa yläposkihampaissa on sitä kruunumurtumaa. Yhdessä alaetuhampaassa näen itsekin, että pieni pala puuttuu, muuten en oikein osaa katsoa kuin että vähän kuluneita ovat. Hyvä kuitenkin, että mitään poistoja ei tarvitse tehdä ja jatketaan samalla linjalla. Voisin kyllä harjailla noita hampaita, ainakin yläkulmureita ettei sinne painaumiin kerääntyisi mitään.

Tänään käytiin poikien kanssa nosettamassa ja oli niin kivaa taas :) Tommi piilotti hajut eli sokkoetsintää mullekin (parista kyllä vahingossa näin piilotuksen tai etsiessä huomasin missä on). Tehtiin yhteensä viisi etsintää molemmille. Kumpikin etsi samasta "hökötyksestä" aina, mutta haju oli eri paikassa kuin toisella. Vaihtelevasti kumpikin sai olla etsimässä ensin, jolloin ei ollut mitään muita hajuja vielä sekä toisena, jolloin oli jo enemmän muita hajuja. Kumpikaan pojista ei välittänyt toisena mennessään ekana olleen hajun paikasta, eivät esim. yrittäneet ilmaista sitä. Etsinnät tehtiin roskiskatoksella, kahdella pikkutönöllä ja kahdella eräänlaisella roskakontilla. Jotkut löydettiin nopeasti, joitakin etsittiin vähän kauemmin. Tosi hienoa työtä pojat tekivät ja tykkäsivät kyllä :)

Ps. Rambo kävi viime viikonloppuna treffeillä hemaisevan blondin kanssa. Nyt jännitetään ja kerron lisää mikäli kerrottavaa tulee :) Peukut pystyyn! 

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Ihana sunnuntai ja näyttelyviikonloppu

Viime viikon sunnuntaina koitti Rambon onnenpäivä, sillä hyvin pitkästä aikaa (öö.. joku kolme vuotta?) nähtiin Rambon bestis Pedro <3 Rambo ja Pedro on jo pennusta asti (kaksi viikkoa ikäeroa) tunteneet ja aikanaan käytiin paljonkin lenkeillä ja treeneissä yhdessä. Vaikka Pedrokin on leikkaamaton, niin koskaan ei pojille tullut mitään kärhämää, vaikka leikitkin olivat lähinnä yhdessä örisemistä ja riehumista. Rambo on aina tiennyt Pedron nimen ja kun pitkästä aikaa kysyin haluaisiko Rambo lähteä Pedron kanssa lenkille, niin voi sitä onnenölinää ja heilumista mikä isosta miehestä lähti :D Rambo oli niin liikkis, kun oli onnellinen nähdessään Pedron <3 Mietin aluksi, että muistaako kunnolla vai tuleeko jotain sanomista, mutta Rambo ei kertaakaan edes yrittänyt ärähtää kaverille. Ei, vaikka Pedro tuttuun tapaan ärisi keppiensä kanssa ja jos olisi ollut kuka tahansa muu uros niin Rambo olisi suuttunut kunnolla, mutta Pedroa se katsoi lähinnä vaaleansinisten bro-lasien läpi :D Rambo tuntui taantuneen muutaman vuoden taakse, se selvästi muisti myös Iitan ja oli ihan hassu, kuin nuori poika. Käytiin vain lyhyellä lenkillä, kun Röllikin oli mukana ja Pedro on yhtä vammainen kuin se, mutta hauskaa silti oli. Ei kaveruksilla mitään sen kummempia leikkejä ollut, mutta silti oli tosi kivaa nähdä :) Rölliä nyt ei Pelle kiinnostanut yhtään, mutta jos se tuli liian lähelle kivenpyörittäjän aarteita niin sai kyllä kuulla kunniansa :D 



Käytiin taas verijäljellä. Jälki oli kolme tuntia vanha ja sisälsi kaksi kulmaa=makausta, molemmat oikealle. Ramboa ei alkumakaus olisi taas kiinnostanut kauheasti, mutta hetki sitä haisteltiin ja sitten liikkeelle. Ensimmäinen osuus lähti hieman ylöspäin, jonka jälkeen heti alaspäin ja lyhyen risukon yli kulmalle. Rambo meni aika hyvin, siksakkia jäljen päällä. Kulmaa Rambo ei ensin huomioinut vaan oli jo jatkamassa uudelle osuudelle, ei mennyt edes jälkeä pitkin siinä kohtaa. Treenin vuoksi kuitenkin taas otin Rambon takaisin ekan osuuden loppuun ja kokeiltiin kulmalle menoa uudestaan. Jotenkin Rambo siihen osui ja heti kehuin ja palkkasin makaukselle. Otettiin vielä toisen kerran sama. Rambo sai jatkaa jäljestystä ja tiesi siis mihin suuntaan lähteä. Tokan osuuden alussa oli vähän risukkoa, sen jälkeen nousua ja pieni ahdas kohta, jossa piti puikkelehtia puiden välistä. Rambo meni tokan osuuden muuten hyvin, mutta 10-20 metriä ennen kulmaa alkoi kovasti suunnata jo uuden osuuden suuntaan, mutta sillä selvästi oli joku muu haju (ehkä jotain jälkiä?). Jouduin ohjaamaan, että sain Rambon lähestymään kulmaa. Ja sama juttu, ei kiinnostanut makaus vaan meni sivusta ohi. Jälleen harjoiteltiin ja lähestyttiin uudestaan ja heti osumisesta palkka. Vikalle osuudelle lähdettiin taas varmasti oikeaan suuntaan. Siinä oli myös nousua ja laskua ja vähän matalaa ryteikköä. Jonkn verran ennen maalia Ramboa taas kiinnosti mennä pidemmälle sivulle, ehkä siinä oli joku vanha polku tms. Kaadolle Rambo ei mennyt ihan jälkeä pitkin, mutta hienosti kuitenkin löysi sen ja nuolaisi. Hengähti hetken ja otti suuhun ja kantoi autolle. Kehuin maasta taivaisiin ja ihasteltiin sorkkaa yhdessä, taisin palkata vielä makaukselle. Rambo oli taas aika väsynyt uurastuksestaan, mutta hyvin tyytyväinen :) 

Homma sujui ihan mukavasti. Vähän jännitin miten menee nyt kun jälki oli jo vähän vanhempi. Viimeksi nimittäin kun tehtiin jokusen tunnin vanhentuneella jäljellä niin meni paljon huonommin. Makaukset ei Rambo edelleenkään juuri kiinnosta. Täytyy ensi kerralla tehdä niistä jättisuuret. Yritin vähän jarrutella Rambon menoa ja se onnistui jotenkin. Selvästi huomasi, että kun otti vähän vauhtia pois niin nenäkin toimi tarkemmin. Se on hauska nähdä miten koira saa hajun ja lähtee etenemään sitä pitkin/kohti. Pari kertaa tosiaan jouduin taas estämään Rambon halun edetä väärään suuntaan. Sillä kuitenkin selvästi oli joku muu haju nokassa siinä vaiheessa, mutta jos oltaisiin menty sitä pitkin niin olisi päädytty ties mihin. Nämä tilanteet varmaan olisi kokeessa niitä hukkia. Muuten kyllä meni kivasti ja oli niin hauskaa taas :) 

"Tämmönen löyty tällä kertaa."

Rambon aherruksen jälkeen Rölli pääsi hommiin. En laittanut sille mitään välineitä vaan Jellu sai vapaana jäljestää taipparityyliin. Näytin vain jäljen alun ja sitten Rölli sai mennä itsekseen ja mä samalla purin merkit. Jälki oli Röllille tosi pitkä, varsinkin kun se oli ihan innoissaan ja kovasti teki töitä, mutta pikkumies jaksoi hienosti. Mun pieni työmyyrä <3 Sorkkaa se ei oikein meinannut löytää, vaan meni siitä vähän kauempaa ohi ja sitten pyöri sen takana kauan, vaikka yritin sitä kutsua lähemmäs. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli lähemmäs ja ihan itse löysi sorkan ja oli kovin tyytyväinen löydökseensä :) Viimeisellä osuudella ollessamme jonkun matkan päästä lähti iso peura liikkeelle, mistä sen tietää vaikka olisi Rambonkin vuorolla ollut jossain tai liikkunut jäljen yli. Rölli ei edes huomannut ja vaikka olisi huomannutkin niin ei olisi välittänyt. Toisin kuin suuri metsästäjämies Rambo, joka saa hepulin pelkästä oravasta..


Lopuksi käytiin vielä jäähallilla katsomassa löytyisikö lunta ja löytyihän sitä! 
Pojat olivat onnessaan <3 

Tämä viikko on otettu rauhassa, viikonloppua ei niinkään :D Perjantaina lähdettiin Rambon ja Pirkon tyttöjen Ronjan ja Nöten kanssa kohti Pohjanmaata. Päästiin matkaamaan valoisan aikaan ja pari kertaa pysähdyttiin metsään juoksemaan. Rambo oli pikkuisen ihastunut Nötteen, Ronja ei taaskaan kiinnostanut. Oltiin Ilmajoella hotellissa. Ei tehty illalla kuin pissatukset, aika kului mummoa katsomassa ja väsytti aika paljon. 


Aamulla oli vähän luntakin maassa, hassua. Kylmäkin oli, talvi se sieltä tulee. Seinäjoella oli inttinäyttely, joten sinnepä tietysti suunta. Sain juuri sopivasti häkit kehän laidalle, aika ahdasta oli myöhemmin. Tuomarina oli Ruotsista tuttu Maritha Östlund-Holmsten, jonka takia tuonne asti lähdettiinkin. Uroksia oli ilmottu 28 ja vetskuissa oli toinenkin ilmottu, mutta se oli poissa. Rambo oli liikkunut vähän epäpuhtaasti välillä, valeantura taas kiukutteli. En edes tiennyt pääseekö se kehään. Kävin sitä liikuttamassa pariin otteeseen ennen omaa vuoroa ja kyllä se verryttyään vaikutti ihan normaalilta. Huomasi muuten, että ensimmäinen sisänäyttely aikoihin, kun Rambon mielestä kaikki oli liian lähellä ja piti yrittää äristä joka suuntaan, hölmö. No, enpä mä kyllä itsekään nauti tungoksesta. 

Vein kuitenkin Rambon kehään. Heti ensin juostiin ympäri, jossa huomasin Rapen olevan pikkiriikkisen epäpuhdas. Seuraavaksi mentiin edestakaisin ja siinä se jo ontui selvästi. Tuomari kysyi huomasinko ontumisen ja epäili Rambon astuneen huonosti. Mentiin kierros vielä niin, että mä kävelin ja Rambo ravasi hitaasti, siinä oli melkein normaali. Mua harmitti kovasti ja jotenkin nolottikin olla ontuvan koiran kanssa kehässä. Esiintyminenkin oli Rambolta vähän vaisu, ei meinannut hyvää asentoa löytyä tassuille ja varmasti se mun mielialan aisti. Tuomari kuitenkin antoi ERIn ja SAn ja sanoi nähneensä Rambon liikkuneen puhtaasti aluksi ja oli tosiaan sitä mieltä, että Rambo oli hieman liukastunut tjtn. Kehä oli kokonaan matoitettu, mutta vähän erilaisella matolla, joka hieman liikkui joissain kohdissa ja oli kaarteissa liukas, joten onhan se mahdollista, että joku väärä askel tuli otettua. PU-kehässä oli seitsemän koiraa. Siellä juostessa Rambo oli jo täysin normaali ja paineli vauhdilla ja puhtaasti. Päästiin jatkoon ja lopulta sijoituttiin hienosti toiseksi :) 

Tyttöjen kanssa meni hienosti myös, Nötte sai sertin ja Ronja cacibin ROPin kera. Rambo kävi vielä ROP-vetskukehässä ja oli VSP-vetsku. Kello oli jo sen verran, ettei kauaa tarvinnut odotella ryhmiä, joten käytiin siellä Ronjan kanssa pyörähtämässä. Sen jälkeen lähdettiinkin kotimatkalle ja tällä kertaa ajeltiin lähes koko matka pimeällä. Kymmenen maissa oltiin kotona, onneksi sai nukkua tunnin enemmän kun siirryttiin talviaikaan. 

Tänään taas aikaisin hereille ja Lohjalle Puppy&Veteran Show'hun. Rambolla oli pitkä päivä odotella häkissä. Käytin sitä jaloittelemassa muutaman kerran ja onneksi se liikkui ihan puhtaasti. Viime vuonnahan Rambo olisi päässyt jo ekaa kertaa tähän näyttelyyn, mutta kehä jäi välistä kun ontui silloinkin typerää tassua. Tuomarina uroksilla oli Jarkko Jaksola ja Rambon luokassa (7-10v papat) oli kuusi koiraa. 

Rambo esiintyi normaalisti, seisomiset ihan hyvin ja liikkeet vauhdikkaasti :D Täytyy tästä lähin ottaa kääntymiset ja hidastukset varovasti, ettei tulisi harha-askeleita, varsinkin kun on sisäjalassa se valeantura. En ole tähän kiinnittänyt huomiota aiemmin, mutta eilisen jälkeen kyllä. Niin, P&V Show on Club Show'n tapaan epävirallinen näyttely ilman laatuarvostelua. Kaikkien luokan koirien yksilöarvostelun jälkeen oli kilpailuluokka, siinä vielä juostiin ja sitten tuomari alkoi sijoittaa koiria viidennestä lähtien. Olin arvioinut, että Rambolle olisi realistista sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Yllätys oli kyllä aikamoinen, kun Rambo voitti! :) 

Hetken päästä oli loppukehät ja Rambo kävi ensin kilpailemassa vanhempien vetskujen voittajan kanssa parhaan urosveteraanin voitosta. Kierros ympäri ja seisotusta ja Rambo voitti senkin :) Lopuksi vielä BIS-vetskukehään hienon nartun kanssa ja Rambo sijoittui toiseksi eli upeasti oli BIS2-veteraani! :) <3 Ihan huikeaa, en osannut edes haaveilla moisesta :) Hauska päivä (ja viikonloppu) oli ja tämä kyllä kruunasi sen upeasti! Rambolla oli myös hauskaa, se oikein komensi mua välillä haukkumalla kun odotettiin jotain kehää, kun piti saada toimintaa :D Sitä se tekee nykyään aika usein näyttelyissä ja vaikka käskenkin lopettamaan, niin silti se on mun mielestä ihanaa, kun toinen on niin innoissaan :) Ja kaikista ihaninta oli olla Rambon kanssa kehässä, kun se oli eilisen jälkeen ihan normaali ja oma vauhdikas itsensä <3


Pappa palkintoineen :)

Onhan se nyt ihan järkyttävän hieno! <3 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Syyskivaa

Viime viikonloppuna näyteltiin taas Tuulosessa, molempina päivinä oli ryhmis. Lauantaina tuomarina oli elokuun Riksusta tuttu virolainen Iren Naarits. Uroksia oli ilmottu 21 ja Rambo ainoa vetsku. Parkkihallin lattia oli melko liukas ilman mattoja, mutta ihan ok meni. Rambo esiintyi kivasti ja pääsi PU-kehään, jossa meitä oli kahdeksan. Juuri PU-kehän alettua Rambo sai hajun jostain iiihanasta tytöstä eikä meinannut oikein päin seisomisesta tulla mitään :D Liikkeetkin mentiin aika vauhdilla. Rambo pääsi jatkoon ja lopulta sijoitettiin toiseksi. Mukava saada sijoitus "pitkästä" aikaa :) ROP-vetskukehässä juostiin kerran ympäri ja Rambo oli ROP-vet :) Jäätiin odottamaan isoja kehiä, ei älyttömän kauaa mennyt. Tuomarina oli Vesa Lehtonen. Rambo sai johdattaa vetskut hienosti isoon kehään, mutta ei päässyt jatkoon. 

Sunnuntaina tuomarina oli virolainen Helina Simberg, jolla käytiin ekaa kertaa. Uroksia oli ilmottu 22 ja vetskuissa toinenkin pappa. Rambo esiintyi taas kivasti ja sai ERIn, kuten toinenkin. Kilpailuluokassa ei enää juostu vaan tuomari osoitti Rambon ykköseksi SA:n kera. Rambo oli myös ROP-vet, sillä narttuja ei ollut. PU-kehässä oli seitsemän koiraa, Rambo ei sijoittunut. Ei jääty odottelemaan BIS-vetskua, sillä tuomari (Harry Tast) ei innostanut ja väsytti jo peräkkäinen päivä. 


Tällä viikolla ollaan jo vähän treenattukin. Sain vihdoin ostettua uusi dameja, joten käytiin pitkästä aikaa treenailemassa niillä. Tein pojille yhteisen hakuruudun, josta vuorotellen kävivät hakemassa dameja. Ensin kummallekin yksi markkeeraus ruutuun (Rambon vuorolla dami lensi korkealle puuhun ja sinne jäi, en millään saanut sitä tiputettua alas..) ja sitten hakua. Ruudussa oli kuusi damia, joista neljä lähimmäistä uusia ja niillä hieman hajustettu paikka, kauimmaiset kaksi damia olivat vanhoja dameja, niiden paikkaa en hajustanut ja ne olivat mun liikkuman alueen/hajun ulkopuolella. Kumpikin pojista löysi vuoroillaan ensin kaksi lähempää damia, Rambo tosin löysi kerralla kaksi eli kävi vaihtamassa damin. No tällähän ei ole meille mitään merkitystä :D Viimeisillä vuoroilla pojat sitten joutuivat tekemään hieman enemmän töitä, kun damit ei löytyneet ihan noin vain. Ensin liikkuivat lähempänä omia ja mun hajuja pitkin, mutta laajensivat sitten. Kumpikin teki hienosti hommia, etsivät melko laajastikin eikä lopettaneet, vaikka heti ei löytynyt. On se kyllä aina yhtä hienoa katsoa, kun pojat tekee sitä mikä niiltä tulee luonnostaan :) Miten ne liikkuvat hajujen perässä, miettivät itse ja ratkaisevat asioita. Rambohan on sellainen, että jos sitä ei enää kiinnosta niin se yrittää luistaa hommista (joskin koskaan se ei niistä pääse luistamaan), Rölli puolestaan ei kyllästyisi koskaan, ainoastaan vauhti hidastuu, mutta into kyllä säilyy. Nytkin oli toki Röllille aika rankkaa hommaa pitkästä aikaa, mutta aina välillä voi pikkumiestä ilahduttaa damitreenillä. Niin, viimeiset damit olivat hankalampia ja lopulta menin pikkuisen syvemmälle ruutuun auttamaan, en kyllä kamalasti joutunut mitään tehdä muuta kuin vähän näyttää kädellä suuntaa ja käskyttää uudestaan ja kumpikin löysi daminsa hienosti. Lopuksi vielä parit markkeeraukset kummallekin. Rambo oli ihan vauhti päällä :D Treenin jälkeen tosiaan yritin saada damia puusta alas mitä kummallisimmin keinoin ja pojat vähän ihmettelivät, että nyt on mutsi seonnut lopullisesti. Sinne jäi upouusi vaaleanpunainen dami lepäilemään männyn oksille, toivottavasti putoaa sieltä joskus :D

Onnellinen damimies <3

Vauhtia riittää vanhalla miehellä :D

Torstaina Rambo pääsi verijäljelle. Ukkeli oli aivan pähkinöinä päästessään hommiin. Rambo oli kotona saanut haistella sorkkaa ja verta ja tiesi kyllä mihin pääsee, kun sitten vihdoin lähdettiin. Kun mentiin autolla metsänreunaan ja ensin kävin viemässä sorkan ja siitä ajoin vielä pienen matkan jäljen alulle niin Rambo piti sellaista mekkalaa autossa, ettei ole koskaan pitänyt :D Kyllähän se innoissaan on autossa inissyt/vinkunut muihinkin treeneisin mentäessä, mutta nyt oli erilaista innostusta. Ja olihan sitä vauhtia jäljelläkin siihen malliin :D

Jälki oli tunnin vanha ja siinä oli kolme kulmaa=makausta. Alkumakaus oli peitteisen kallion edessä/alapuolella eli jälki lähti ylämäkeen ja haju tuli hyvin koiralle. Ramboa ei makaus jaksanut kamalasti kiinnostaa, vaikka sinä hetki oltiin ja sitä näytin. Lähdettiin sitten liikkeelle ja Rambo lähti jäljestämään. Heti alussa sain huomata, että homma toimii aikas mukavasti. Rambo ei mennyt täysin jälkitarkasti vaan vähän siksakkia sinnetänne, mutta selvästi jäljen mukaisesti ja aina välillä kunnolla huomasi, jos oli ajautunut liian kauaksi jäljestä. Ensimmäinen osuus oli kaareva ja Rambo suoritti sen tosi kivasti. Ekaan kulmaan tuli oikeastaan jälkeä pitkin ja ihan nopeasti kävi makauksen päällä, jolloin heti hihkaisin palkkasanan jes. Rambo ei sinänsä makausta tajunnut, mutta menin viereen ja heittelin vähän namia siihen, jotta joutui vielä haistelemaan. Hetken kulmalla oltuamme Rambo lähti jatkamaan jälkeä hienosti oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Toinen osuus oli lyhyt ja senkin Rambo meni mukavasti. Kulmalle taas tosi nopeasti käväisten ja samalla tavalla kehuin ja palkkasin siihen.

Kulmasta jälki kääntyi nyt oikealle. Kolmannelle osuudelle Rambo ei muistakseni lähtenyt ihan jälkeä pitkin vaan hieman kaartaen, mutta oikea oli suunta silti. Se osuus oli koko jäljen ryteikköisin kohta ja siinä pyörittiin jonkun aikaa. Välillä Rambo oli jäljellä, mutta sitten taas meni väärään suuntaan. Koko ajan sillä tuntui olevan joku ajatus, mutta lopulta kun suunta alkoi olla liian kauas jäljeltä niin kutsuin takaisinpäin. En varsinaisesti kieltänyt tai stopannut liinasta tai mitään, kutsuin vain ja annoin uudestaan etsiä jäljen tai edes jonkun hajun. Rambo pääsikin taas hajulle ja jatkoi ajamista. Tultuamme vähän avarammalle kohdalle ja pienen vanhannäköisen polun kohdalle Rambo taas ajautui kauemmas jäljestä ja samoin taas kutsuin oikealle kohdalle. Hyvin löytyi taas jälki ja lähestyttiin vikaa kulmaa. Ennen kulmaa Rambo oli jo saanut hajun viimeisestä osuudesta, ohitti kulman ja olisi jatkanut kyllä oikeaan suuntaan (kulma kääntyi vasemmalle). Harjoituksen vuoksi kuitenkin kutsuin Rambon takaisin jäljelle ennen kulmaa ja lähestyttiin sitä jälkeä pitkin. Sama reagointi kuin muillakin kulmilla eli ei juuri mikään. Itse myös kehuin ja palkkasin samoin.

Rambo jotenkin hämmentyi eikä tajunnut jatkaa jälkeä kovin helposti. Namit syötyään se alkoi katselemaan mua ja kuopimaan makausta eikä lähtenyt liikkeelle, vaikka tiesi jäljen suunnan ja vaikka monta kertaa kehotin jatkamaan. Yritin muistella keväisen jälkipäivän oppeja ja heti kun Rambo katsoi tai haisteli uuden osuuden suuntaan niin kehuin ja liikahdin sinne päin. Vasta muutaman tälläisen kerran jälkeen Rambo vihdoin lähti jatkamaan matkaa ja kehuen menin perässä. Vika osuus oli aika lyhyt ja siinä Rambo selvästi haisteli tosi hyvin. Makaus ja kaato oli pienen nyppylän päällä ja Rambo meni sille jälkeä pitkin. Kaadolle päästyään en muistanut olla ensin hiljaa ja katsoa mitä koira tekee vaan heti hihkaisin jes ja menin kehumaan. Rambo oli toki kiinnostunut sorkasta, mutta ensin se vaikutti haluavan hengähtää :D Aikamoista haipakkaa oltiin menty koko jälki, mullakin tuli ihan hiki ja vähän väliä sain olla päästämässä liinasta irti, kun Rambo kiersikin jonkun puun toiselta puolelta ja tunsin olevani superhidas. Tosiasiassa Rambo meni liian lujaa, ei ikinä tuomari pysyisi perässä, joten täytyy opetella hieman hillitsemään sen vauhtia, ehkä sillä myös paranisi tarkkuus. Oli muuten paljon helpompaa, kun oli oikeanlainen liina ja tarpeeksi pitkä eikä se jäänyt mihinkään kiinni :D

Sorkka oli ihan jäätävän kokoinen ja painoinen, hyvä kun mahtui Rambon suuhun ja pää vinossa sitä piti kantaa :D Rambo sai toki kantaa aarteen autolle, mutta välillä piti pysähtyä lepäämään. Rambo oli selvästi väsynyt jäljestysurakasta, sekä vauhti että aivonystyröiden ja hajuaistin käyttö oli ollut rankkaa työtä. Kuitenkin Rambo oli hirveän tyytyväinen ja sorkka oli mieluinen. Kun mä yritin ehdottaa, että voin kantaa sitä avuksi niin heti piti itse ottaa siitä kiinni ja kantaa :D Koko homma meni kyllä niin kivasti ja tuntui yhtä hauskalta ja onnistuneelta kuin kevään treenipäivässä. Iski oikein kunnon mejäinnostus taas :D Täytyy kyllä käydä treenailemassa vielä paljon ennen lumien tuloa. Paljonhan tässä on vielä tekemistä ja oppimista, mutta hyvällä alulla ollaan :) Jäljen tietoja vielä: Lähtö ylämäkeen. Eka osuus tosiaan kaareva ja eka kulma hieman alamäkeen. Toinen osuus kulmasta vasemmalle, suht lyhyt osuus ja vanhan polun suuntaisesti. Kolmas osuus kulmasta oikealle, osuuden alku ryteikköä ja koko osuus suht kaareva, yksi polun ylitys. Kolmannesta kulmasta vasemmalle vika osuus ja kaato pikkunyppylän päällä. Aina kun jälki meni hieman ylämäkeen niin Rambo meni tosi määrätietoisesti, haistoi selvästi hyvin. Jäljen aikana oli useita puunrunkojen ylityksiä, en kyllä juurikaan muista niitä, mutta muistan vetäneeni jäljen niiden yli :D Ei tuota Rambolle ongelmia. Ryteikkö selvästi haastavin alue.

"Jaaha, tämmöinen löytyi!"

"Hiemanhan tämä on iso ja painava, mutta kyllä minä jaksan.."

Sorkka oli niin painava, ettei sen kanssa jaksanut poseerata kunnolla :D 

Tyytyväinen työntekijä! <3 

Perjantaina oli Rambon viimeinen verenluovutuskerta. Keväällä ennen synttäreitä käytiin viimeksi, mutta silloin hematokriitti oli luovutusta ajatellen liian alhainen. 8-vuotta on luovutuksen ikäraja, mutta sen vuoden aikana voi vielä käydä, kun täyttää kahdeksan. Niinpä sovittiin keväällä, että katsotaan syksymmällä vielä uudestaan. Rambo oli aivan onnessaan, kun pääsi ihanaan paikkaan. Heti autosta päästyään pylly vatkasi puolelta toiselle ja korvat oli rusetilla. Meillä oli aamun eka aika, joten ei tarvinnut odotella vaan heti päästiin hommiin. Rambon paino oli 42kg ja vähän hämmästyin, mutta ei se kyllä lihonut ole yhtään, vaan normaalin hoikka nyt. Otettiin tuttuun tapaan verikoe jalasta ja lääkäri kävi tutkimassa ukkelin, kehui myös hyvää kuntoa. Kaikki oli ok, lisäksi tyhjensi anaalirauhaset kun pyysin. Ne oli ihan normaalit, ei tukossa eikä paljoa eritettä. Rambolla vain on melko löysää kakkaa nykyään, joten ajattelin ettei ne tyhjenisi kunnolla ja kun sillä joskus on ollut vähän epänormaalia se tuote. Hematokriitti oli taas ensimmäisen testin mukaan liian alhainen eli 42 ja ajattelin, ettei saada luovuttaa. Toisen testin mukaan se kuitenkin oli 46, joten päästiin hommiin. Rambo ei olisi oikein malttanut pysyä paikallaan pöydällä tai lähinnä päätä olis pitänyt liikutella, täytyihän sitä viimeisen kerran kunniaksi vähän yrittää olla hankala :D Rambolla taisi vain olla kuuma, siellä tulee aina tosi lämmin. Hoitaja piti jaloista kiinni ja mä pääpuolessa kuten aina. Hyvin homma hoitui, suonikin löytyi heti ja pussi täyttyi nopeasti. Oikein hyvin siis sujui ja sitten Rambo saikin herkkuaamupalan palkaksi. Olin tosi iloinen, että luovutus onnistui vielä. Rambon hieno ura verenluovuttajakoirana päättyi nyt, 11 kertaa ehti luovuttaa ja joka kerta kaikki meni hyvin ja Rambo oli iloinen auttaja :)

Iloinen uransa päättävä hengenpelastaja <3

Nyt otetaan taas rauhassa hetken aikaa, mutta tänään käytiin pitkästä aikaa nosettamassa ja pojat tykkäsivät :) Aloitettiin "laatikkoetsinnällä", kun haju oli tokotöntsissä. Molemmat teki kolme etsintää, useampi tötterö mukana ja hajutötsä aina otettiin seuraavalta kierrokselta pois, ettei mahdollisesti sekoita. Alkuun oli vähän haparoivaa meno ja ilmaisu mitä oli, mutta aina ymmärsin poikien ilmaisun (toki myös tiesin/näin missä tötsässä haju oli). Seuraavaksi tehtiin kunnon etsintöjä, kun kahdesta bussipysäkistä piti etsiä haju. Ensimmäisellä pysäkillä Rölli sai etsiä hajun ensin eli se oli mullekin sokko. Rölli hienosti paikansi hajun, mutta ei vielä ilmaissut kunnolla ja tiesin, etta haju on oikeasti seinän toisella puolella ja siellähän se olikin. Rambo teki vähän samoin. Toisella pysäkillä Rambo teki sokkoetsinnän ja hienosti meni, samoin Röllillä. Nämä pysäkkietsinnät tehtiin sis molemmat pojat samalla hajulla. Seuraavaksi etsintä koulun sisääntuloalueella, joka oli jo isompi "käytävä" ja molemmilla oli omat hajut. Rölli ensin ja tosi hienosti etsi ja ilmaisi! Rambon haju olikin vähän vaikeampi, ikäänkuin alueen ulkopuolella kaiteessa. Ymmärsin, että haju on jossain sillä alueella josta Rambo oli kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan ilmaissut. Lopulta mä näin missä haju on, mutta vaikka Rambo sille osui niin ei ilmaissut niin hyvin kuin osaa. Tämä oli jotenkin vaikea. Tässä oli muuten hauska huomata, että vaikka samalta alueelta etsittiin, missä oli ollut Röllin hajulappu ihan hetki sitten, niin Rambo ei yhtään ollut kiinnostunut siitä kohdasta. Viimeiseksi molemmat saivat tehdä vielä yhden oman hajun. Röllillä leikkitelineessä ja hyvin löytyi ja ilmaisi, Rambo roskakatoksessa ja sekin löytyi ja ilmaistiin hyvin. Olipa kivaa, täytyy kyllä tehdä useammin :) 

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syysnäyttelyitä

Nämä pari viikkoa ollaan otettu ihan rauhassa, ei olla tehty mitään :D Vepe on tosiaan tältä kaudelta loppu, joten täytyy totutella vapaisiin tiistai- ja torstai-iltoihin. Viimeinen koe meni sen verran hyvin, etten kokenut tarvetta enää palautus/palkkaustreenille, joten kausi loppui kokeeseen. Vepen päätösilta meillä olikin tällä viikolla, laitettiin kamat talviunille ja syötiin itsemme ähkyyn. Nyt kun on taas aikaa eikä pelkkä vepe vie kaikkea mielenkiintoa niin pitää myös alkaa puuhailemaan muita juttuja, kaikki muu treenailu kun on jäänyt kesän ajan. 

Parissa näyttelyssä ollaan kyllä Rambon kanssa käyty. Viime sunnuntaina oli vuoden viimeinen ulkonäyttely eli Hyvinkään ryhmis. Ilma suosi, mutta kehät ei. Jo viime vuonna siellä oli kehässä osittain kivimurskaa/sepeliä ja tänä vuonna vielä enemmän. Labbiskehä oli lisäksi vino eli sai juosta ala- ja ylämäkeen. Onneksi meidän kehässä ei ollut niin paljoa sitä kiveä kuin joissain muissa, mutta silti oli tosi inhottavaa juosta sekä itse että koirilla. 

Tuomarina ruotsalainen kasvattajatuomari Jan-Erik Ek, jolla ollaan kerran Messarissa käyty. Uroksia oli ilmottu 20 ja Rambo ainoa veteraani. En tiedä johtuiko kehän pohjasta vai mukavista tyttötuoksuista, mutta Rambolla oli seisominen taas lähinnä niiailua ja asennon hakemista. Liikkeissä se onneksi oli ihan puhdas, vaikka muuta olisi voinut odottaa sillä alustalla. Saatiin osallistumisoikeus PU-kehään, jossa oli kahdeksan koiraa. Yksitellen vielä edestakaisin ja muuten seistiin aikamme, kun tuomari pohti järjestystä. Rambo ei sijoittunut, ei ollut juurikaan saman tyyppinen sijoittuneiden kanssa. Muutenkin tuntuu, että nyt on sellainen kausi, että PU-sijoituksia ei irtoa :D 

ROP-vetskukehässä vain seistiin hetki ja saatiin ruusukkeet, Rambo oli ROP-vet (nartulle ei SA:ta) :) Jäätiin odottamaan loppukehiä, kun aikaakaan ei ollut hirveästi niihin. Isojen kehien pohja olikin sitten vielä järkyttävämpi, isoa soraa koko kehän alueella. Kokoomakehässä tuomari (Helin Tenson) vain vilkaisi koirat ja sitten odoteltiinkin aika reippaasti, että edellinen ryhmä saatiin tehtyä. Lopulta päästiin juoksemaan kehään ja Rambo-reppana yritti koikkelehtia miten parhaaksi näki, ihan kamalaa oli yrittää saada koira juoksemaan sillä kivimurskalla. Onneksi rotukehä ei ollut siinä. Ja onneksi juoksumatka ei ollut pitkä. Eipä Rambo siinä seistäkään kovin hyvin halunnut. Ei päästy jatkoon, joten kauaa ei tarvinnut sepelillä kärvistellä. Huhhuh, onneksi Rambolla pysyi tassut ehjinä, olisi ehkä pitänyt jättää menemättä kokonaan.

Eilen vietettiin päivää Tuulosessa SNJ:n erkkarissa. Oikein mukava päivä, joskin kiireinen ja sekin kyllä vain kiva asia. Sain juosta kehissä niin, että paikalle saapumisen jälkeen ehdin vasta PN-kehän päätyttyä ja uroskehän ollessa valioissa käyttää Ramboa ulkona ja valmistautua omaan kehään :D

Tuomarina uroksilla oli kasvattajatuomari Kirsi Luomanen, jolla ollaan kerran käyty nuorten luokassa EH:n verran, jotenka kovin suuret odotukset ei ollut nytkään :D Vetskuissa meitä oli kolme. Rambo oli hyvin innokkaalla päällä, olihan se ehtinyt koko päivän levätä ja kerätä virtaa :D Vauhtia ei puuttunut, kun kipiteltiin kehää ympäri. Seisomiset meni ihan ok, vähän oli venymistä, mutta ihan hyvin tassut piti matolla. Rambo sai ERIn, kuten muutkin. Kilpailuluokassa ilokseni tuomari osoitti Rambon ensimmäiseksi SA:n kera :) PU-kehässä oli 10 koiraa, Rambo ei sijoittunut. ROP-veteraanin valitsi narttujen tuomari Margaret Brown. Tuomari katsoi vielä liikkeet yksitellen ja jakoi ruusukkeet, Rambo oli VSP-veteraani :) Hieno päivä kyllä :)


Tosi hienot ruusukkeet oli :) 

Nyt viikonloppuna meillä oli Kerttu-neiti hoidossa. Kerttukin on Adventurer's-koira ja vajaan vuoden. Vähän jännitettiin ehtiikö Kertun ekat juoksut alkaa ennen hoitoviikonloppua, mutta ei alkanut ja saatiin taas vierailija. Rambo oli alkuun aivan onnessaan tytöstä ja Röllikin hieman jaksoi olla kiinnostunut. Ajan myötä Rambo rauhoittui ja Röllikin lähinnä toivoi pikkutytön kotiinlähtöä, siihen malliin se ärähteli toisen tullessa lähelle aarteitaan vartioivaa pikkukarhua. Kerttu oli aika vilkas tapaus, mutta osasi se myös rauhoittua. Viikonloppu on lyhyt aika olla hoidossa ja koirien tottua toisiinsa, mutta ehti tässäkin huomata miten Rambo taas alkuinnostuksen jälkeen oli melko välinpitämätön hoidokkia kohtaan ja Rölli oli selvästi sitä mieltä, että nyt on yksi kappale labradoreja liikaa talossa. Rambo nyt on enemmänkin tottunut olemaan (ja reissaamaan) eri koirien kanssa, mutta Rölli on sellainen pikkuhöppänä, joka ei haluaisi jakaa kotiaan, meikäläistä eikä varsinkaan omaisuuttaan muiden kanssa :D Jotenkin Röllistä tulee niin eri puolia esiin hoitokoirien kanssa, nytkin katselin sitä ja ajattelin, että on se jo aikuinen viisas koira <3 Vaikka aina se tuleekin pysymään mun pikkupentuna :D 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Rambosta FI VPVA!! :)

Maanantaina käytiin Rambon kanssa fyssarilla Niina Sorvarilla, joka on vepetreeneistä tuttu. Saatiin onneksi niin pian aika ja Rambo saatiin huollettua. Vasenta etusta se edelleen hieman kevensi, muttei ontunut. Niina katsoi liikkeitä ulkona ja sisällä kaikenlaisia taivutteluja. Rambo on kuulemma tämänkokoiseksi koiraksi mukavan ketterä, vaikka ei se kyllä aina siltä tunnu :D Ja ihan hyvät syvät lihaksetkin sillä taitaa olla (ainakin takapäässä), vaikka ei olla niitä treenattu enää aikoihin. Sitten ukkeli kyljelleen (Rambon mielestä ihan tyhmää tietysti, olisi pitänyt saada hössöttää koko ajan) ja hoidettavaksi. Sai myös laseria koko selän pituudelta sekä vej tassuun. Mitään hälyttävää Niina ei löytänyt (ei kipupisteitä eikä reaktioita) ja veikkasi myös ontumisen syyksi valeanturaa. Huomioita hoidosta: Rambon takajalat (tarkemmin polvet) eivät ojennu ihan niin paljon kuin voisi, saattaa johtua myös voimakkaista kulmauksista. Vasen polvi on aavistuksen (1-2mm) isompi kuin oikea, kyseessä voi olla nivelrikkoa tai sitten ei mitään. Rambon molemmat olat voisivat myös ojentua hieman enemmän, mutta tämäkin polvien lailla molemminpuolista. Etutassujen varpaiden liikkuvuus voisi olla parempi. Niska oli aivan juntturassa, johtuen varmasti vepestä (mm. veneen liikkeelle saaminen ja vetäminen sekä hukkuva on tosi rankkoja) ja muuten hihnassa vetämisestä (Rambo kun haluaisi mennä kovempaa kuin mamma ja sillä on pitkä kävelyaskel. Hihnassahan käydään vain pissatukset, mutta niillä kokeillaan nyt valjaita.). 

Tiistai otettiin ihan kevyesti ja Rambon liikkuminen oli oikein hyvää. Se on tässä viikon mittaan vain parantunut ja epäpuhtauskin on kadonnut samaa vauhtia, kun valeantura on saatu paremmaksi. Olenkin hoitanut sitä kuin hullu jokaisen ulkoilun jälkeen ja se on tuottanut tulosta. Todella inhottava vaiva kyllä ja varsinkin jos alustalla on kiveä tai muuta "epätasaista" niin Rambo reagoi herkästi.

Torstaina käytiin Röllin kanssa lääkärissä pitkästä aikaa hoidattamassa jalkoja. Rölli on yleisesti ottaen voinut hyvin, mitään sen erikoisempaa ei ole ollut. Kuitenkin välillä sillä on hieman huonompia kausia, kuten nivelrikkoon ikävä kyllä kuuluu. Vihtivetissä käytiin siis Tetillä. Rölli oli aluksi ihan kiinnostunut menemään sinne, mutta heti kun mentiin hoitohuoneeseen ja lääkäri tuli katsomaan niin Röllihän hyppäsi mun syliin kuten aina. Eipä siinä muuta kuin piikki kankkuun ja Rölli unten maille. Nukahdettuaan Rölli vietiin pois ja mä kävin kaupassa sillä välin. On kyllä aina inhottavaa jos joutuu jättämään koiran lääkäriin, vaikka kuinka tietäisi että sen saa kohta sieltä hakea. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun sain jo Rölliä mennä hakemaan. Siellä se makasi ja häntä alkoi heilua kun pääsin paikalle ja pian nousi ylöskin. Ihana pieni mies <3 Takki päälle ja huojuvin askelin autolle.

Röllille siis piikitettiin taas kyynäriin kortisoni-puudute-hyaluronihappo-yhdistelmää. Lisäksi siltä otettiin verinäyte, jossa katsottiin eri arvoja jatkuvan lääkityksen takia. Puna- ja valkooluparametreissä, maksa- ja munuaisarvoissa, sokeriarvossa ja proteiinissa ei näy viitteitä sairaudesta. Sain sen lapun mukaan ja vaikken siitä mitään ymmärräkään niin 27:sta mitatusta arvosta 22 oli normal-sarakkeessa ja viisi oli juuri ja juuri low-sarakkeen puolella. Rölliltä tyhjennettiin myös anaalirauhaset, erite oli normaalia mutta sitä oli runsaasti. Olin myös kysynyt Röllin takajalkojen vapinasta, kun ne tärisee usein, on jo tärisseet vuosia. Joskus kysyin akupunktiolääkäriltä, mutta hän sanoi, että kyseessä on ehkä joku hermostokatkos tms, mutta että se on Röllin ongelmista vähäisin. Tettikään ei osannut suoraan sanoa mistä tärinä johtuu. Voi olla ihan siitä, että kun siellä on niin isot lihakset, kun etupäätä keventää takapäälle ja toisaalta kova lääkityskin voi aiheuttaa. Ei se kuitenkaan mitenkään haittaa Rölliä.


Illalla vepetreenit Routiolla. Ekalla kerralla kaksi venettä ja sopivasti hieman tuuli sen aikana. Sain itse hyvää harjoitusta taas siitä, että veneet ei aina liiku kuin ajatus, sillä nytkin meidän venettä ei olisi tarvinnut edes soutaa ja toista taas piti hiki hatussa. Päästin Rambon hyvään aikaan, joskin se molskahti jotenkin hassusti veteen. Ui hyvin veneelle, joutui vähän ehkä kirimäänkin. Sai kuitenkin köydestä keskeltä kiinni ja lähti heti vetämään. Köydestä päästettiin irti ja Rambo vei siis pelkän köyden rantaan. Rambo oli aika reunassa maaliin nähden eikä mun ensimmäistä ohjauskäskyä ottanutkaan, mutta seuraavan otti ja hienosti meni tolpan sisäpuolelta.

Seuraavaksi vienti sinisellä paksulla köydellä eli ei taaskaan pitkällä köydellä. Rambo teki hienosti, lähti hyvin, ui veneelle nätisti ja luovutti hyvin. Sen sijaan palkkaus meni ihan v*tuiksi. Olin neuvonut apparia, että toisella kädellä nostaa köyden ja toisella antaa palkan. Vahingossa kuitenkin appari antoi "väärinpäin" palkan eli Rambo joutui uimaan köyden yli sen saadakseen. En oikein tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopulta Rambo jotenkin vähän "sukelsi" päällään ja otti köydestä kiinni. Tietysti, kun se siinä edessä kellui. Ei sekään vielä olisi ollut niin kamalaa, jos olisi päästänyt siitä irti, mutta kun ei päästänyt. Karjuin varmaan viidesti jättämään, mutta Rambo yritti vetää venettä. Lopulta huusin apparille, että irrottaa Rambon köydestä ja en tiedä irrottiko Rambo silloin itse vai joutuiko appari avaamaan suun. Lopulta kuitenkin Rambo lähti uimaan ilman köyttä. Mua otti päähän ihan älyttömästi, vaikka tiesinkin, että tapahtunut oli täysi vahinko ja itsekään en ollut tajunnut ohjeistaa tarkemmin. Ja siis siksi otti päähän, että oli koe tulossa, "normitreeneissä" tuo nyt ei olisi niin haitannut. Otettiin uusi vienti ja Rambo teki sen taas hienosti lähtöineen ja luovutuksineen. Sai palkan veneeltä ja nyt se annettiin oikein eikä Rambo uinut köyden päälle. Palkan saatuaan huusin vielä "jätä" ennen kuin edes ehti katsoa köyttä ja Rambo oli kuulemma sen näköinen, että jos sillä olisi kädet niin olisi nostanut ne pystyyn :D

Vikaksi poikkari. Lähti hienosti uimaan toiselle veneelle ja juuri kun otti köyden niin kutsuin. Muistaakseni Rambo jopa kerrankin kääntyi ulapan kautta, mutta ei puhettakaan, että olisi tullut luokse vaan rantaan suuntasi. Toisella kutsulla (joka olikin erittäin painokas) kääntyi kohti ja ui luo. Pari kertaa vielä kutsuin/kehuin, Rambo vaikutti jotenkin epävarmalta, vaikka uikin koko ajan kohti. Lopuksi vielä näytin kättä ponttoonin päällä ja silloin kohdisti hyvin keskelle venettä. Luovutti nätisti köyden, mutta kun keräsin sen ja renkaan pois vedestä niin olisi tarttunut jos olisi ylettänyt. Palkkasin siinä veneellä kyljeltä muutaman kerran ja lopulta annoin purkin suuhun. En käskenyt rantaan, mutta sinnehän se lähti ja me soudettiin vieressä/perässä. En oikein tiedä miksi tein palkkaamisen noin, mutta toivottavasti siitä ei ollut haittaa jatkoa ajatellen. Rambo vaan ei ole ollenkaan hyvä uimaan paikallaan veneen vieressä vaan sitä selvästi jotenkin ahdistaa se. Viennissäkään se ei koskan ui siinä paikallaan luovutuksessa vaan liikkuu kylkeä pitkin koko ajan. Uintiasento luultavasti menee niin pystyksi luovutustilanteessa (tai veneestä palkkauksessa), että Rambo ei tunne itseään varmaksi siinä.

Rölli oli ollut treenien ajan yksin kotona, mutta oli pärjännyt hyvin. Kakka siltä oli tullut olkkarin lattialle peiton päälle, mikä mua kovasti vain nauratti. En ollut viitsinyt jättää takapihan ovea auki, ettei tule kylmä. Rölli oli meitä heti ovella vastassa häntä heiluen ja pallo suussa, mutta kovasti se inisi sellaista huonon olon ininää. Olin varma, että koko yö taas menee vinkumista kuunnellen, mutta Röllipä ei päästänyt ääntäkään ja nukkui ihan levollisesti :) Yleensä sillä on kovin huono olo näiden lääkärikäyntien jälkeen ja ihan pahaa tekee kun ei pysty auttamaan. Rölli on ollut nyt jotenkin entistäkin iloisempi ja reippaampi, ihan sydän sulaa kun katsoo miten onnellinen pieni keltainen mies on <3

Eilen oli kauden viimeinen koe Raaseporissa Fiskarissa. Sama ranta, jossa viime vuonna oli meidän viimeinen koe. Tuomarina Pasi Dunderfelt ja veneessä Katja Heinonen. Olosuhteet oli ihan hyvät, mutta hieman liikaa tuuli meikäläisen makuun, ei mitenkään älyttömästi silti. Kokeessa oli jopa kahdeksan voittajakoirakkoa, joskin pari keskeytti kokeen jossain vaiheessa. Sain lähtonumeron 8 eli toinen voittajan koira. Onneksi mulla oli taas yksi apparoitava, niin sai keskittyä siihenkin eikä vain panikoimaan omia suorituksia :D

Kaksi venettä 20, aika 1:25 Koesuotuun ei suostuttu, joten näin vain yhden soudun ennen omaa vuoroa. Tuulen takia veneet liikkuivat hieman eri tahtiin, kun toista ei olisi tarvinnut soutaa yhtään ja toista senkin edestä. Rannassa normaalit valmistelut ja veneessä ennen lähetystä suuntaus. Päästin Rambosta irti ihan ok aikaan, hetkeä myöhemmin se olisi hypännyt keskipoijun päälle. Rambo osui veneelle hyvin, ehkä jopa liian aikaisin kun otti lähempää venettä kuin köyden päätä kiinni. Lähti vetämään venettä hyvin ja näytti menevä suoraan maaliin. Siinä kuitenkin otti virta/tuuli kiinni veneeseen ja lähti viemään rannasta katsottuna oikealle. Vielä kun Rambolla ei ollut vipuvartta eli pitkältä köydestä kiinni niin oli aika toivotonta päästä maaliin. Lopulta en edes nähnyt koko koiraa veneen takaa, näin vain että ohi menee eikä mitenkään saa vedettyä maaliin. Käytin kaksi käskyä "oikee", mutta eipä niistä varmaan mitään hyötyä ollut. En käskyttänyt enempää, sillä ei olisi auttanut ja otin vain ohitusmetrit. Rambo ei jaksanut edes lähempänä rantaa enää suunnata maaliin ja lopulta rantautui kaislikkoon ja viisi metriä tuli ohitusta. Oli aika kakka fiilis istua veneessä ja miettiä, että tähän taisi kosahtaa valiohaaveet, kun nyt jo noin paljon pistemenetystä. Niina otti Rambon rannassa kiinni ja parhaani mukaan toki yritin kehua koiraa, kyllähän se teki hienon työn. Kysyin heti ohitusmetrit ja yllätykseksi molemmat tuomarit olivat myös laskeneet ylimääräisen käskyn (lähetyskäsky + kaksi suuntakäskyä). Olen satavarma, etten käyttänyt lähetyskäskyä, koska en sitä tarvitse Rambon käydessä niin kuumana, että tarvitsee vain päästää irti. En tiedä sitten olisiko tuomarit luulleet/olettaneet mun antaneen käskyn lähetyksessä, aika huonosti kuului tuulen takia ja Rambo haukkui koko ajan veneessä. No, tiedän etten käskyä antanut ja lopulta se otettiin pois eli tästä liikkeestä vain -5 ohitusta.

Vienti 25, aika 1:59 Köysi oli hyvä, päästä hieman paksumpi kuin meidän valkoiset köydet, muttei kuitenkaan mikään superpaksu tai pehmeä, ja muuten ohuempi, mutta hieman paksumpi kuin meidän pitkä köysi. Vienti tehtiin vasemmalle poijulle, mikä oli tosi hyvä sillä oikealta en olisi saanut Ramboa maaliin. Lähetys meni hyvin ja Rambo lähti hyvin uimaan. Laineiden mukana Rambo ei mennyt viivasuoraan veneelle vaan teki kaaren oikealle, jolloin uintimatka siis oli pidempi ja tuulta vastaan siis piti uida. Luovutus oli oikein hyvä, päästi heti irti ja toivoi taas palkkaa. Osasin olla hiljaa luovutuksessa ja sen jälkeen huusin "Rambo jätä". Lähti hyvin uimaan takaisin eikä ollut järin kiinnostunut köydestä. Tuuli jotenkin tarttui köyteen niin, että mun piti löysätä sitä vähän väliä, ettei se ole tiukkana Rambon edessä, kun Rambokin ui kaarella tuulen mukana maaliin. Mietiskelin kyllä, että saankohan mä valuttaa köyttä pidemmäksi, koska tavallaan helpotan koiran tehtävää siinä, mutta toisaalta en tiedä huomasiko tuomari sitä tai sitten jos en olisi päästänyt köyttä niin olisiko se ollut virhe (muistelin säännöistä jotain sellaista, että on virhe jos ohjaaja kiristää köyttä luovutuksen jälkeen ja kiristämistähän se periaatteessa olisi ollut). Joka tapauksessa Rambo ui hienosti maaliin. Vähän jännitin ettei se vaan kiinnostu köydestä, kun varsinkin lopussa oli ihan sen vieressä ja vielä ennen maalia jotenkin avasi kai suuta tai jotain, ei yrittänyt ottaa köydestä kiinni kyllä, mutta jotain hassua teki. Kuitenkin, hienolla suorituksella täydet pisteet tästä!

Poikkari 25, aika 1:21 Tehtiin onneksi helpommin päin eli koira ui vastavirtaan hakemaan rengasta ja sitten takaisin myötätuuleen, muuten en tiedä olisiko selvitty näin hienosti. Rambohan kävi taas kuumana veneessä ja ennen kuin vastasin olevani valmis suuntasin Rambon toiselle veneelle ja sanoin tuo. Näin ollen kun liike alkoi en käyttänyt lähetyskäskyä ja päästin vain koirasta irti, jolloin Rambo ui hienosti veneelle. Köyden saatuaan kutsuin ja aika helposti se lähti tulemaan luo. Vähän oli epäröintiä matkan varrella, mutta kun puolivälin paikkeilla kutsuin ("tuo") ja näytin kättä, niin hienosti suuntasi veneelle. Luovutus oli ihan hyvä, en tarvinnut käskyä. Köysi oli tosi pitkä ja tuntui, että sitä vain tulee ja tulee Rambon suusta :D Luovutuksen jälkeen kehuin ja silitin Ramboa, se luuli taas saavansa palkkaa, mutta tietysti joutui tyhjin suin uimaan maaliin. Yritin saada Rambon maaliin, mutta kun sen verran vinosti tultii ja vielä vaikeammalta puolelta, niin jonkun metrin meni ohi. Täydet pisteet siis tästäkin! En olisi uskonut, että juuri poikkarista selvitään ilman ylimääräisiä käskyjä.

Hukkuva 24, aika 2:20 Yllättävän vähän jännitti viimeiseen liikkeeseen mennessä. Tiesin Rambon osaavan, jos nyt mitään mullistavaa ei tapahdu. Lähetin vasemmasta reunasta ja Rambo lähti hyvin uimaan. Laineiden mukana teki taas kaaren oikealle ja lähestyi hukkuvaa hankalasti, mutta niin taitava ja rakas Rambo kiersi hukkuvan niin hienosti kuin vain osasi. Hetki kierron jälkeen kutsuin, Rambo ui hienosti kohti maalia ja halusin vielä kehua sitä lähempänä. Lopulta kun Rambo oli parin metrin päässä maalista iski tajuntaan se, että Rambo valioituu! Tuomarin huutaessa aika mulla jo valui kyyneleet ja kyykistyin Ramboa vastaan. Uskomattoman hienon työn teki tuo musta mies, kyyneleet olivat onnea valioitumisesta ja rakkaudesta ja ylpeydestä Ramboa kohtaan. Miten hieno koira se on! <3 Täydet pisteet olisi tullut tästä, mutta halusin tosiaan kehua Ramboa niin siitä yksi ylimääräinen.

Pisteitä yhteensä 94/100 eli 1-tulos ja Rambosta tuli vepevalio! <3 Voittajaluokassa tuli vain kaksi ykköstulosta, Rambo oli luokassa toinen. Hauskaa oli myös se, että toinenkin ykkösen saanut valioitui :) En tiedä miten usein tulee enemmän kuin yksi valio per koe. Tosi kivasti saatiin myös valioruusuke. Ja onneksi saatiin pisteitä tuon verran, että vaikka se ekan liikkeen lähetyskäsky olisikin annettu/otettu piste siitä, niin ei tarvinnut jäädä miettimään, että ykköstulos olisi ollut siitä kiinni. Mutta huhhuh, olipa hieno päivä ja jännittävä koe!

Ensimmäisen liikkeen jälkeen tosiaan oli aika toivoton fiilis, kun pisteitä oli mennyt jo puolet menetettävissä olevista pisteistä. Mietin, että olisi sittenkin pitänyt lähettää myöhemmin, jolloin Rambo olisi joutunut jopa jahtaamaan venettä ja tuulen mukana ajautunut maaliin. Toisaalta, en voinut enää asialle mitään ja Rambo kuitenkin teki hienosti. Viennin jälkeen sitten oli tosi huippufiilis, Rambo teki todella hienon työn ja vielä täysillä pisteillä. Alkoi toivo kasvaa, että ehkä yllettäisiin sittenkin ykköseen. Poikkarin jälkeen fiilis vain nousi, se meni ihan superisti ja vielä oli viisi pistettä varaa menettää ja luotto hukkuvaan oli aika suuri. Rambon sitten vedettyä hukkuvan maaliin en tosiaan voinut kyyneleitä pidätellä ja onnesta sykkyrällä halasin Ramboa niin, etten meinannut malttaa lähteä rannasta pois :D Itkeä pillitin hetken aikaa, kunnes rauhoituin ja olin vain niin onnellinen. Me tehtiin se! Kauden viimeinen koe, aika jännät paikat oli kyllä. Jos ei olisi onnistuttu nyt niin olisi pitänyt odottaa pitkä talvi ja toivoa, että ensi kesänä vielä ollaan vepekunnossa (toki sitä toivon nytkin). Olin kyllä psyykannut itseäni, että jos ei valioiduta nyt niin maailma ei kaadu siihen, Rambo ei välitä pätkääkään mikä tulos tulee ja meillä on silti hieno kausi takana ja jo kaksi ykköstä taskussa. Onneksi saatiin kuitenkin onnistua ja hymy korvissa ajella kotiin tuoreen vepevalion kanssa <3 Ja itseasiassa tuoreen kolmoisvalion kanssa! Hitsiläinen, mun ensimmäinen oma koira on kolmoisvalio :) Aika superhienosti Rambo kyllä tykitti ykköstulokset kolmena peräkkäisenä viikonloppuna :) On se kone! :D

Suomen vesipelastusvalio <3


Ai niin, Rambon tassu pysyi kunnossa koko kokeen ajan, samoin kuin torstain treeneissäkin, kun joka vuoron jälkeen huuhtelin, kuivasin ja talkkasin sen eikä onneksi tarvinnut olla huolissaan siitä. Mutta joo, tänään Rambo sai pitää ansaitun lepopäivän ja mä itse kävin vielä vepekokeessa apparoimassa. Hyödyin itsekin sen verran, että pääsin näkemään ennestään vieraan rannan (Ruskossa) sekä kaksi vierasta tuomaria. Oli myös hauska olla vepekokeessa ilman omaa jännitystä tietäen, että kotona on tuore valio :) Ah, mä olen niin onnellinen!