sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Riistatreeniä ja muuta hauskaa

Viime viikon tiistaina Turbo pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen hakuruudun ja se meni vieläpä aika hyvin. Ensin tehtiin pari markkeerausta, sitten jätin Turbon puuhun kiinni ja kävin viemässä kahdeksan damia pienehkölle alueelle ja hajustin toki. Olin ajatellut, että Turbo saa etsiä muutaman ja loput sitten yhdessä. Edellisen kahden damin etsimisen perusteella en ollut kovin luottavainen, mutta asia oli selvästi hautunut ja Turbo yllätti. Turbo etsi peräti viisi damia ruudusta! Se lähti aina innolla loikkimaan, liikkui ihan hyvin alueella ja käytti nenäänsä. Neljä damia se löysi oikein hienosti ja melko helposti. Tuodessaan neljättä damia Turbo meni viidennen damin ohi/yli, haistoi sen ja vaihtoi. En puuttunut tähän, koska ollaan näin alussa, hyvä vaan, että löytää ja tuo. Olin päättänyt lopettaa neljänteen damiin, mutta koska viides oli jo tiedossa ja ihan lähellä niin lähetin hakemaan senkin. Mitään dameista en saanut käteen. Muistaakseni joka damin löydettyään Turbo itsenäisesti nosti ja lähti tuomaan ja muistaakseni myös joka kerta pillitin sen jälkeen. Kokeilin mitä Turbo sanoo pillistä dami suussa, mulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että se pudottaa ja tulee vain hakemaan herkkua. En muista olenko käyttänyt pilliä ennen noutojutuissa vai vaan pelkässä tyhjänä luoksetulossa. Niin, Turbo teki siis tosi hyvällä draivilla hommia, en olisi uskonut, että näin ekalla ruututreenillä on noin liekeissä. Se kyllä tykkää noutamisesta ja etsimisestä kovasti. Loput kolme damia käytiin yhdessä etsimässä. Bongasin ne itse ja Turbo sai joko itse tai vähän ohjaamalla löytää ne ja hyvin meni. Nyt täytyy paneutua tuohon palauttamiseen enemmän. Ja myös muiden tekemiä ruutuja/damin piilotuksia, ettei opi siihen, että aina haisee mun jäljiltä.

Illalla käytiin mustien kanssa Myrskylässä Sinin järkkäämässä minimätsärissä. Laitoin Rambon vetskujen lisäksi isoihin aikuisiin, kun osallistujia ei ollut kamalasti ja kaikille riitti palkintoja :D Sekä Turbon kehässä että Rambon kehissä oli meille tutut tuomarit ja se oli tosi outoa, en ole koskaan ollut tuttujen kehässä. En ehtinyt poikia juurikaan treenata/totuttaa paikkaan, joten käytöskin oli sen mukaista. Turbo oli ensin ja se oli ihan pösilö. Turbo häsläsi vähän ja alun juoksemisessa ei ollut yhtään rauhallinen kuten yleensä. Parina oli berni ja se arvosteltiin ensin, joten ehdin vähän harjoitella Turbon kanssa. Se auttoi ja hieman rauhallisemmin oltiin omassa arvostelussa. Silti Turbo esiintyi huonoiten ikinä. Note to self, ei suoraan häkistä (tai no nyt pojat olivat kyllä autossa) kehään. Turbo sai ihme kyllä punaisen ja melko pian olikin punaisten kehä, jossa oli vain kolme pentua. Turbo tuli toiseksi.

Heti perään olikin Rambon vuoro isoissa aikuisissa. Rambo oli viimeinen ja ilman paria. Pappa oli aivan into piukeena, se oli ihan mahdoton. Seisomiset oli ihme venyttelyä namia toivossa ja liikkumisissa jäin kuin tikku paskaan :D Punainen saatiin ja punaisten kehässä oli neljä koiraa, Rambo tuli toiseksi. Seuraavaksi oli vetskut ja siinä meillä oli parina kääpiöpinseri. Rambo oli jo vähän rauhallisempi :D Saatiin sininen ja sinisten kehässä oli kaksi koiraa, sen Rambo voitti. Lopuksi vielä BIS-kehään, jossa oli kahdeksan koiraa. Siellä vain seistiin ja juostiin kerran ympäri, Rambo paineli vauhdilla ja heitti laukalle :D Ei päästy jatkoon. Rambo oli kyllä aivan mahdoton papparainen <3 :D Toisaalta tosi ihanaa, että se on niin innoissaan ja liikkui myös täysin puhtaasti. Silti on välillä hermot tiukilla, kun pitää ison miehen häslätä ja mennä kuin höyryjuna. Mutta, nautitaan joka hetkestä silti <3 Nytkin Rambo on ollut siis levossa, itseasiassa jo viidettä viikkoa, niin onko tuo nyt ihmekään, että menojalkaa vipattaa. Rambo on siis ollut vain pissatuksilla nyt, koska en ole halunnut ottaa riskiä, että alkaisi ontumaan kun on joka viikolle näyttelyt maksettu. Eikä sille tee pahaa ottaa välillä pidempi pätkä kevyesti, saa hauisalue kunnolla levätä. Hyvin se on kyllä liikkunutkin, ei epäpuhtauksia. Ensi viikolla aletaan kevyesti taas lenkkeillä ja katsotaan miten kestää.

Lauantaina oli SNJ:n päänäyttely Tuulosen parkkihallissa. Pitkä ja ihan hauska päivä jälleen. Rambo sai olla takki päällä varmuuden vuoksi ja toki kävin välillä ulkoiluttamassa poikia. Turbo oli ekaa kertaa sisänäyttelyssä, joten sen kanssa tutustuttiin hieman paikkaan ja kehässäkin ehdittiin nopeasti käydä. Tuomarina oli ruotsalainen Johan Andersson, jolla Rambo on kerran käynyt ihan mukavalla menestyksellä.

Turbon luokassa eli isoissa pennuissa oli viisi koiraa, joten arvelin Turbon jäävän ilman sijoitusta. Tuomari ei kuitenkaan reagoinut hampaita katsoessa mitenkään eikä arvostelussakaan mainittu mitään. Turbo esiintyi aika kivasti. Juostessa se kyllä tosi paljon otti kontaktia ja meni liian edellä. Seisomiset meni ihan ok. Kovasti yritin vain nauttia Turbon viimeisestä pentukehästä <3 Kilpailuluokassa ensin kaksi meni meidän edelle ja juostiin ympäri, Turbo juoksi jotenkin tosi huonosti siinä ja yksi vielä siirrettiin edelle. Turbo tuli siis neljänneksi, ei saanut KP.ta, mutta hei, ei jäänyt viimeiseksi :D Turbo oli kaikista honkkelein vaikka oli luokan vanhin, tuleekohan siitä koskaan järkevän näköistä :D

Huonoja videokuvia, mutta Turbo näyttää kivalta :)

Kuvat kyllä vähän valehtelee, oikeasti on honkkelimpi.

Myöhemmin päivällä oli Rambon vuoro. Pappoja oli paikalla neljä. Rambo ei esiintynyt erityisen hyvin. Se liikkui kyllä ihan puhtaasti ja muuten hyvin, mutta välillä vähän jännitti mattojen teippauksia. Rambohan on vanhemmiten alkanut jännittämään sisähalleissa lattian saumoja ym. kohtia. Seisomiset oli vähän hakemista, ehkä matto oli hieman liukas tassuille. Saatiin ERI, kuten kaksi muutakin, yhdelle EH. Kilpailuluokassa yksi meni meidän edelle ja Rambo tuli toiseksi. Ei saanut SA:ta, en tiedä miksi kun arvostelussakaan ei ollut mitään ihmeellistä. Harmitti hieman, mutta elämä on. Näyttelyn jälkeen harjoiteltiin Turbon kanssa hieman siellä täällä perusasentoa, kontaktia ja maahanmenoa, ei paljoa ympäristö häirinnyt :) 

Pappa keskittyy :D © Sanna Kavén

Sunnuntaina isot pojat pääsivät pitkästä aikaa tekemään hakuruudun riistalla. Ruudussa oli varis, fasaani ja kaksi pupua sekä markkeerausharakka. Tommi oli mukana ja piti koiria sen aikaa, että täytin ruudun ja kun tehtiin toisen kanssa. Hieman kävivät kuumina herrat.. Rölli pääsi ensin hommiin. Pikkumies oli kovin innoissaan ja aina lähti innolla ruutuun, palautukset tultiin rauhassa kävellen aarteiden kanssa :D Hienosti Rölli kattoi aluetta ja löysi riistoja. Ensin tietysti pikkuinen harakka, sitten iso fasaani. Seuraavaksi pupu, jonka Rölli oli jo haistanut fasaania tuodessaan. Pupu oli pienen kumpareen takana ja tiesin satavarmasti Röllin löytäneen sen, mutta herraa ei kuulu ei näy vaikka kuinka kutsun. Lopulta menen lähemmäs, että saan näköyhteyden ja siellähän Rölli hartaasti nuoli aarrettaan :D Nosti sen lopulta ja toi kaikessa rauhassa. Seuraavaki löytö oli pupu ja se nostettiin nopeammin. Viimenen variskin löytyi aikanaan. Rölli teki oikein hienoa työtä ja oli kovin onnellinen <3




Seuraavaksi oli kuumakalle-Rambon vuoro. Herra oli hieman nostanut itseään odotellessa ja odotin mielenkiinnolla mitä tästä tulee. Harakan Rambo rouskaisi suuhunsa eikä tuonut käteen vaan sylkäisi mun eteen ja katsoi sitä hieman ihmetellen, mikä ihmeen rääpäle tuo on. Käskystä nosti käteen kyllä. Heitin harakan selän taakse odottamaan ja Rambo kävi kaksi kertaa ottamassa sen uudestaan, en tiedä luuliko se että pitää taas tuoda se vai oliko vain niin kuumana. Kun saatiin harakka unohdettua lähetin etsimään lisää. Rambo liikkui alueella hyvin ja löysi variksen. Pillityksestä ja kutsuista huolimatta Rambo katosi johonkin. Hetkeen sitä ei näkynyt ja sitten näkyikin ihan eri suunnassa ja ilman varista. Rambo löysi pupun ja otti sen heti suuhun. Hetken se seisoi ja katsoi mua, mutta itsenäisesti lähti tuomaan. Ei olisi ihan mulle asti halunnut ensin tuoda, mutta nätisti silti toi. Heitin pupun myös selän taakse, mutta Rambohan hyökkäsi ottamaan sen, ei yhtään halunnut jättää löydettyjä aarteita. Seuraavalla lähetyksellä Rambo pysähtyi heti hetkeksi ja vilkaisi pupua, mutta uudella käskyllä jatkoi matkaa. On se mahdoton. Juoksi ruudun ympäri ja seuraava löytö oli myös pupu. Toi sen hyvin, joskin jouduin vaatia käteen asti, kun olisi jäänyt askeleen päähän. Nyt oli jo sen verran rauhoittunutkin, ettei tarvinnut uudestaan ottaa jo jätettyä pupua. Seuraava löytö oli fasaani, jonka hienosti toi käteen kerralla eikä siitäkään enää sen jälkeen kiinnostunut, tosin pupua piti käydä vähän nuuhkaisemassa. Viimeisenä oli jo kertaalleen nostettu varis, jonka olinpaikasta mulla ei ollut mitään aavistusta. Rambo hiippaili pitkin ruutua ja sen ulkopuolellakin, jouduin kerran kutsua pois ja lähettää uudestaan. Lopulta varis löytyi ja tuotiin hyvin. Voihan Rambo, oli kyllä melkoinen show koko treeni :D Pojat siis viimeksi tehneet riistaruutua varmaan pari vuotta sitten. Nyt noutivat ensimmäistä kertaa harakkaa ja fasaania eikä ollut mitään ihmeellistä, paitsi tietysti harakan pieni koko. Rambo kyllä hieman arvottaa pupuja korkealle, ei ole linnut mitään niihin verrattuna. Onneksi käsitteli niitä ihan nätisti.





Lopuksi Turbo sai tutustua riistaan ja Tommi vei isot pojat pois. Turbo oli siis odotellut toisten ruutujen ajan ja käynyt ihan kuumana. Eipä toiste tehdä niin. Turbo pysyi hihnassa ja sai kantaa varista, pupua ja fasaania. Hieman olisi kiinnostanut kadota muualle aarteiden kanssa, senpä takia oltiinkin hihnassa. Kuljettiin ympäriinsä ja aina välillä kehotin Turboa tuomaan riistaa mulle päin. Homma sujui ihan ok ja Turbo kantoi nätisti, kunhan malttoi. Enitenhän sitä riistassa kiinnostaa ampumakohdat ja haluaisi vain nuolla niitä..



Maanantaina päätettiin ulkouintikausi tältä vuodelta. Tosin ei olla pitkään aikaan uitukaan, Rambo varsinkaan kun on ollut levossa ja Turbo viimeksi vepessä. Ilma ja vesi ei enää ole kovin lämmintä, mutta halusin vielä testata Turbolla vesinoutoa linnulla, että ei tule sitten ensi keväänä yllätyksenä. Otin kaikki mukaan ja jokainen sai vuorollaan tehdä pari noutoa variksella (tosin mokasin tässäkin, kun mustat pojat kävivät niin kuumina odotellessaan, ei enää kaikki yhdellä kertaa mukaan). Isot pojat tietysti aivan onnessaan. Turbo oli myös innoissaan, mutta hieman hämillään, kun vedessä olikin lintu eikä damia. Hienosti se kuitenkin toi vaakun rantaan.




Tänään käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa. Rambohan oli aivan onnessaan <3 Viime tokokerrasta on taas jo aikaa. Aloitetaan treeni aina jalkojen välistä pujottelulla ja Rambolta ei vauhtia puuttunut :D Tehtiin ensin zeta, seuruu ok ja asennot oikein. Rambo hieman ennakoi liikkeellelähtöä pari kertaa :D Tehtiin vielä toinen zeta läpiseuraamisella. Sitten yksi setti kaukoja ja hyvin meni. Lyhyt paikkamakuu sen aikaa, kun kävin kasaamassa ruudun. Pari tunnaria hiekalla, rivissä ja äksänä. Molemmilla Rambo löysi ja nosti vain oman, hieman vauhdilla meni kapuloille ja ne hieman liikkuivat. Lopuksi ruutua pitkästä pitkästä aikaa. Ihan normaali suora lähetys, Rambo tarkasti katsoi ruutua, kun pyysin bongaamaan sen. Rambo meni vauhdilla ja pysähtyi täydelliseen paikkaan <3 Kävin palkkaamassa ja jatkoin kävelyä. Kutsuin seuraamaan, ei tapahtunut mitään :D En tiedä eikö Rambo kuullut vai muuten vain tajunnut. Uudella käskyllä lähti liikkeelle ja tuli seuraamaan. Vielä toinen lähetys ruutuun eri sivulta evl-tyyliin, tosin vein Rambon "merkille" (ei ollut merkkiä siihen) ja palasin itse lähetyspaikalle. En ollut bongauttanut ruutua siitä kohdasta, joten Rambo teki pienen kaaren lähdettyään, mutta hienosti meni ruutuun ja hyvään kohtaan. Kehuen lähdin kohti, käskytin maahan ja jatkoin kävelyä. Nyt tuli heti kutsusta seuraamaan. Vikaksi vielä suora luoksetulo, pari metriä mun takana oli palkkakuppi. Rambo tuli lujaa ja hienosti sivulle, joskus on yrittänyt sniikata suoraan palkalle :D

Voi Rambo-rakas, miten hieno ja taitava se taas oli <3 Rambon kanssa tokoilu on jotain niin parasta! Rambo oli niin onnessaan hommissa ja sen silmissä oli sellainen katse ja koko koira tuntui nuortuvan, kun pääsi hommiin <3 Aina kun Rambon kanssa tokoillaan niin tulee niin ylpeä olo miten hyvin sen on saanut koulutettua ja miten se rakastaa tehdä hommia. Ja vähän haikeaakin, kun muistelee miten hieno aktiivitokoaika meillä oli <3 Jos saan Turbosta tehtyä joskus edes puoliksi yhtä hyvän tokokoiran kuin isästään niin olen onnekas!

Paras tokopappa! <3

Turbokin oli siis mukana ensimmäistä kertaa tokotreeneissä kentällä. Rambon vuoron ajan se odotti autossa ja toivottavasti katsoi ikkunasta mallia :D Rambo oli Turbon vuoron ajan autossa ja olin kuulevinani pari haukahdusta :D Turbo oli aika innoissaan. Heiteltiin alkuun narupalloa ja Turbo bongasi ruudunkin ja kantoi töntsää :D Tehtiin Turbon kanssa muutamaan otteeseen sivulletulemista, siinä kontaktia sekä yhden askeleen imutusseuruuta (myös vähän oikeallekäännöstä). Lisäksi pari kertaa muutama asennonvaihto istumisen ja maahanmenon välillä. Tätä ollaan aloiteltu kotona ja ihan vain niin, että olen koiran edessä ja namikädellä "nostan" koiran istumaan. Lopuksi tehtiin kolme toistoa ruutua. Turbohan osaa eteenmenon kupille tosi kivasti, joten ruudussa oli kippo, johon yhdessä aina vietiin namia. Lähetysmatka oli joku 15m. Turbo lähti käskyllä hienosti eteen, mutta hämmentyi ruutunauhasta ja hetken aikaa ihmetteli sitä ja töntsää, meni kyllä itse sitten kupille. Toisella kerralla pikkumies paineli suoraan kupille, samoin kuin kolmannella. Kahdella kerralla käytiin eteen-käskyä ja vikalla kerralla "ruutuun", ei haitannut sanan vaihto. Joka kerta menin perässä kehumaan ja palkkaamaan ruutuun. Treeni oli sitten siinä ja Turbo oli kovin innokas ja sillä oli hauskaa :)

Turbon kanssa ollaan siis jonkin verran edetty koulutusjutuissa, mutta aika laiska olen edelleen ollut :D Kotona ollaan ruokien yhteydessä treenailtu aina välillä jotain pientä. Sivulletulon Turbo osaa tosi hienosti avustettuna, ei todellakaan käskystä enkä ole edes käskyä sanonut muuta kuin nyt treeneissä ekan kerran. Sillä on tosi hyvä kropanhallinta sivulletulossa, kiepsahtaa nopeasti ja istuu ihan suorassa ja lähellä. Perusasennossa ollaan tehty kontaktia niin, että mulla on käsi tai namikäsi eri paikoissa ja kontaktista palkka. Sitten ollaan alettu harjoittelemaan tosiaan istu-maahan-vaihtoja. Ekalla kerralla Turbo oli aivan hukassa, sille oli tosi vaikeaa saada itsensä kasattua istumaannousussa. Ihan hämmästyin, kun toisella kerralla se meni todella paljon paremmin ja oikein napakasti. Olen toki ihan edessä ja namikädellä "nostan" ylös. Lisäksi ollaan paikallaolon alkeita tehty istuen ja maaten. Ensin oli ruokakuppi lattialla, sitten ruokakuppi ei lattialla. Toistelen käskyä ja näytän kädellä ettei liiku ja kehun. Ei olla mistään perusasennosta lähdetty vaan ihan käsky istu tai maahan ja siitä. Turbo on kivasti pysynyt paikallaan, välillä joku pieni nousu tai siirto, mutta sitten otetaan uudestaan. Ihan lyhyitä aikoja toki ja olen lähellä. Mitäs muuta.. Ei kai mitään erikoisempaa olla opeteltu.

Perusarjessa Turbo on helppo ja kiva. Varsinkin lenkeillä sen kanssa on tosi kiva olla. Hihnassa se osaa kulkea kivasti, välillä tulee veto, mutta silloin pysähdyn ja odotan, että tulee lähemmäs ja ottaa katsekontaktin. Vapaana Turboa voi pitää ihan huoletta, onhan se pienestä asti siihen tottunut. Turbo pitää aika hyvin huolen siitä, ettei jää matkasta tai muuten kadota mua. Se liikkuu tietyllä säteellä ja jos eksyy liian kauas eikä huomaa sitä niin herkästi käännyn ympäri ja pian musta ukkeli saapuukin jo rinnalle. Turboa kiinnostaa hajut jonkin verran, mutta sillä on ainakin vielä korvat päässä. Tosi hyvin tulee kutsusta tai vihellyksestä luokse. Hirveästi ei ole koiria tullut vapaana ollessa vastaan, mutta niidenkään luo ei ole mitään yritystä vaan ennemminkin Turbo pysähtyy katsomaan ja tulee kutsusta luo eikä ole kovin kiinnostunut. Toki se ei ole koskaan vastaantulijoita päässyt moikkaamaankaan niin ei varmaan ole sellaista odotusta. Hihnaan toki laitan ohituksien ajaksi, ellei olla sopivan etäällä niin ei tarvitse. Enimmäkseen lenkitän Turbon yksin ja isot pojat yhdessä, siitä yksinkertaisesta syystä, että mulla menee hermo Turboon, jos ollaan kaikki yhdessä. Se edelleen hyökkii ja repii isoja poikia jos vain pystyy, hieman se on vähentynyt, mutta ei kokonaan. Lisäksi jos tehdään vain pissatus hihnassa niin mielummin nekin erikseen, saan itseni ihan hermoromahduksen partaalle kaikkien kolmen kanssa. Heinää Turbo rakastaa mussuttaa, mä en rakasta sitä. Pelkään, että saa tukoksen, koska harvemmin paskoo sitä heinää, joskus oksentaa. Usein tungenkin sormet suuhun ja revin heinät kurkusta pois. Ihme kyllä, Turbo ei ole keksinyt koskaan juosta karkuun, vaikka tietää että otan sen herkut pois. Keppejä Turbo tykkää myös kannella, ei niinkään enää mutusta niitä, mutta en tykkää kantamisestakaan sen takia, että vauhti on herralla yleensä liian kova. Olen nähnyt ja kuullut, mitä keppien kanssa voi tapahtua, joten yleensä kiellän tylsänä senkin.

Kotona Turbo on yleensä rauhallinen. Joskus se innostuu repimään lähinnä Ramboa ja se on raivostuttavaa. Sekin on kyllä hieman vähentynyt. Muuten Turbo osaa levätä ja se rakastaa nukkua pehmolelujen päällä, tätäkin kirjoittaessa makoilee rakkaan pandan kanssa. Ruokintatilanteissa sen vuoron ollessa saada kuppi se saattaa hyppiä ja matot siirtyy paikoiltaan, mutta ruokaa kuitenkin odotetaan nätisti. Kuppia kyllä nuollaan vielä kauan ruoan loputtuakin, eihän sitä tiedä vaikka jotain ilmestyisi lisää. Ulko-ovesta kulkeminen on oikein hallittua, hienosti odottaa aina lupaa. Jos tulee vieraita niin Turbokin on oppinut aika kivasti sen, että eteiskäytävässä istutaan ja odotetaan niin kauan, että tulee vapautus. Pienempänä Turbo ei oikein osannut ottaa leluja suuhun vaan yritti ihmisten käsiä, mutta jo pitkän aikaa on osannut kantaa lelua. Meidän tullessa kotiin Turbo on kyllä niin iloinen, että hyppää tai ennemminkin kiipeää meitä vasten, toki se kielletään ja viimeistään kun tajuaa ottaa lelun niin se loppuu. Autoon Turbo saa hypätä itse, mutta sieltä nostan vielä alas. Sama kuin isojen poikien kanssa niin ei edes yritä tulla ulos ilman lupaa, vaikka luukku olisi kuinka kauan auki. Mitähän muuta.. Sisäsiisti on tosiaan ollut jo ikuisuuden. Ainoastaan yöllä tuli pitkään kakka sisälle, mutta sekin loppui, kun vaihdettiin ruoka. Turbollahan on melkein aina ollut löysä kakka, ei ripulia, muttei kiinteääkään. Olen kokeillut monia ruokia ja maitohappobakteereita. En tiedä mikä kaikki on auttanut, mutta ainakin kun alettiin syömään Prima Dogia niin sekä Turbolla että myös isoilla pojilla kakka on ollut ihan huippua ja Turbon yökakkaaminen loppui. Niin joo, Turbohan täytti jo 9kk tällä viikolla eli on virallisesti juniori! Jalka ei silti ole noussut vielä kuin tosi harvoin ja silloinkin varmaan vahingossa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kaikkea kivaa :)

Tiistaina käytiin mustien kanssa mätsärissä Haltialan tilalla. Oli melko viileä ilta, joten pojat saivat olla autossa häkin sijaan ja Rambolla oli koko ajan takki. Jonkun aikaa ensin odottelin, että alkoi poikien vuorot lähestymään. Rambon ehdin hyvin hakea autosta ja pissattaa, mutta kun oltiin valmistautumassa ja katsoin, että yksi pari on ennen meitä, niin meitä huudettiinkin jo kehään. Rambo olikin vetskujen viimeinen ja pariton, joten meitä oli kolme vikassa parissa. Kehä ei ollut järin iso, mutta ok mahduttiin. Juostiin ensin yhdessä ja Rambolla riitti virtaa. Kun poistuin kehästä hetkeksi niin siinä Rambo ontui muutaman askeleen, mutta normalisoitui sitten. Yksilöarvostelussa Rambolla oli hauskaa ja tuomarin kanssa myös, mun pappa :D Kehässä Rambo liikkui ihan puhtaasti ja oli ihanaa olla sen kanssa kehässä, varsinkin kun toinen oli niin liekeissä <3 Vetskuille ei jaettu sinisiä ja punasia, vaan koko luokasta sijoitettiin neljä. Kilpailuluokassa Rambo malttoi seistä yllättävän hyvin, vaikka olikin innoissaan, yleensä silloin menee niiailuksi. Juostiin vielä pareittain ympäri. Tuomari tiputti koiria ja lopulta meitä oli kuusi jäljellä. Juostiin vielä ympäri yhdessä ja Rambolla oli hauskaa. Jonon pysähtyessä kävi inhottava pikku tilanne, kun takana tuleva valkkarirouva pääsi hieman liian lähelle, Rambo oli intofiilikset pinnassa ja ehti reagoimaan rähähtämällä ja nappaamalla blondia nopeasti kyljestä (todennäköisesti vain karvoista). Tilanne oli heti ohi, mutta tosi inhottava. Vaikka silmät selässäkin aina Rambon kanssa kuljen ja pyrin reagoimaan kaikkeen ennen sitä, niin en ole yli-ihminen minäkään. No, tuomari ei ymmärrettävästi meitä sijoittanut luokassa ja kävin vaihtamassa koiran. Valkkarin omistajan kanssa selvitettiin toki tilanne hyvässä hengessä. 

Turbon vuoro olikin heti, kun pääsin sen kanssa kehän laidalle. En ollut siis Turboa ehtinyt edes käyttää alueella, joten se oli vähän innoissaan. Onneksi kuitenkin jo kokenut näyttelyissä/mätsäreissä ja kehässä kävijä, joten ei mennyt ihan kuppi nurin :D Turbo esiintyi tuttuun tapaan kivasti. Aluksi kehässä oleva sorainen kohta sai pikkumiehen vähän hyppelehtimään juostessa ja tuomarin kanssa piti heilua sinne tänne, mutta muuten meni oikein kivasti. Turbo oli kuulemma tuomarin mieleen, kun muistutti niitä labbiksia, joita hänen lapsuudessaan oli :D Parina meillä taisi olla perro ja tuomari sanoi, että todella vaikea valinta ja molemmat voisivat voittaa vaikka mitä tms. Turbo oli sitten sininen. Yksi pari oli enää isoja pentuja jäljellä ja sitten sinisten kehään, jossa taisi olla kahdeksan koiraa. Juostiin yhdessä ympäri ja tuomari valitsi neljä jatkoon, myös Turbon. Mentiin vielä ympäri ja sitten sijoitettiin, Turbo tuli kolmanneksi. Vähän alkoi loppukehässä seisominen harottaa, mutta liikkeet mentiin edelleen nätisti.


Keskiviikkona tehtiin makkarajäljet. Voi kuinka pojat olivat taas innoissaan :) Röllillä ja Rambolla normaalit jäljet, kulmia ja kaaria. Olosuhteet oli tosi helpot, sillä nurmi oli sopivan mittaista ja kosteaa, niinpä pojat ajoivat superhienosti. Röllillä meni yksi kulma hieman pitkäksi, puoli metriä meni yli, mutta kääntyi heti huomattuaan oikeaan suuntaan ja löysi jäljen. Olin kyllä juuri höpöttänyt sille jotain, en tiedä häiriintyikö siitä. Rambolle en laittanut kapuloita ollenkaan. Turbon jälki oli n. 40m pitkä ja yhtä isoa loivaa kaarta. Turbolla oli ekaa kertaa valjaat päällä, Röllin valjaat on sille sopivat. Ihme kyllä ei ihmetellyt niitä ollenkaan. Turbon ajo meni kuten ennenkin, hirveää vauhtia olisi pitänyt päästä eteenpäin. Mulla tuli ihan hiki, kun jouduin koko ajan himmaamaan vauhtia ja Turbolla riitti voimaa. Vähän väliä pysähdyttiin, Turbo malttoi rauhoittua hetkeksi ja näytin uudestaan jäljen. Joitakin nameja jäi syömättä, kun niin kova hinku oli edetä. Jäljellä kyllä pysyttiin koko ajan ja loppupalkka löytyi helposti. En oikein tiedä miten Turbon kanssa tulisi edetä. Toisaalta voisi tehdä tosi pitkän jäljen, pakosti se jossain vaiheessa rauhoittuisi. Tosin mä en varmaan jaksaisi kovin pitkää jälkeä roikkua sen perässä :D Toisaalta olisi mielenkiintoista kokeilla kerran niin, että antaa sen mennä omaa vauhtiaan ja katsoa mitä tapahtuu. Enpä tiedä, mutta onneksi tämä on vain aktivoimiseksi tehtävää puuhaa. Turbo varmaan siksikin haluaa mennä vauhdilla, kun se on tehnyt laahausjälkiä ja siellä saa mennä omaa vauhtiaan. En kyllä muista, että isot pojat olisivat olleet tälläisiä hyöryvetureita.

Perjantaina käytiin Turbon kanssa kokeilemassa aksaa Kompassissa, Tommi oli mukana avustajana. Turbohan on kerran tutustunut aksaan, kun käytiin Sinin kanssa Turbon ollessa aika pieni. Aloitettiin putkista. Tommi piti Turbosta kiinni ja mä menin putken toiseen päähän. Turbo ei heti tajunnut mihin menin ja katseli taas putken ylle, kunnes sain sen huomion että katsoi putkesta läpi ja silloin tajusi tulla putkeen. Ihan suoralla putkella tehtiin, ensin pitkällä ja sit vähän lyhyemmällä. Kokeilin menisikö ihan lähettämällä lyhyestä läpi, mutta ei tajunnut. Sitten laitoin namia ulostulolle Turbon nähden ja kokeilin uudestaan ja hienosti alkoi mennä. Seuraavaksi kokeiltiin mutkaputkea, mutta se oli vielä liikaa. Ei Turbo yhtään tajunnut, että sinne voisi mennä, kun oli pelkkää pimeää vastassa eikä ketään näkyvissä. Annettiin olla ja kokeiltiin lyhyttä putkea, jossa oli pieni taivutus, siinä ei ollut ongelmaa. Yhdessä vaiheessa pidettiin tauko ja hengailtiin ja Turbo kävi tekemässä itse putken kerran :D

Kuvat tosi huonoja videolta napattuja, mutta halusin laittaa silti.


Seuraavaksi tehtiin hyppyä, ihan 20cm rimalla. Ensin Tommi piti kiinni ja mä menin hypyn taakse ohjaamaan. Hienosti Turbo "hyppäsi". Kokeilin toimisiko eteenlähetys namille hypyllä ja toimihan se. Eli kuten putkellakin niin yhdessä laitettiin namia maahan ja palattiin esteen eteen, suuntasin vielä ja päästin irti. Hienosti Turbo meni suoraan hypyn yli. Jatkettiin puomilla, ei ollut täydessä korkeudessa. Viimeksihän Turbo meni sen reippaasti, mutta silloin se oli niin pieni, ettei varmaan edes tajunnut mitään. Nytkin oltiin molemmin puolin puomia ja ripottelin namia matkalle. Turboa jännitti aika paljon. Ylösmenolle tuli suht hyvin, sitten keskiosalla alkoi jalat liimautua ja yksitellen niitä nostin, alastulolle oli myös jännittävää siirtyä. Lopulta kuitenkin saatiin puomi suoritettua. Tehtiin hetken päästä uudestaan, ihan vähän paremmin taisi mennä ja jätettiin hautomaan. 

Tehtiin vielä toisella hypyllä eteenlähetyksiä ja yhtä hyvin meni. Lopuksi vielä rengasta. Se olikin vähän ihmeellinen Turbon mielestä ja olisi tullut ohi mielummin kuin läpi. Tommi piti siis kiinni ja mä menin toiselle puolelle vastaan, piti aluksi laittaa käsi läpi. Kokeilin myös renkaalla eteenlähetystä. Jos oltiin liian kaukana esteestä niin Turbo olisi kiertänyt, mutta lähempää päästämällä meni hienosti läpi. Oikein tyytyväinen olen "treeneihin". Puomin jännittämisen ymmärrän, onhan se aika jännää olla yläilmoissa. Putkiin "irtosi" tosi kivasti etupalkalla, ihan suulle sen toki saatoin, mutta meni kuitenkin reippaasti läpi. Hypyt meni tosi hienosti etupalkalla, oikein hyvä. Olisi kyllä ihanaa, jos Turbo saisi olla terve ja sen kanssa voisi tulevaisuudessa aksata :) 



Tänään vuoden viimeinen ulkonäyttely Hyvinkäällä. Päivä oli melko viileä ja Rambo sai olla koko ajan pomppa tai botti päällä häkissä. Vähän oli ahdasta kehän ympärillä ja vaikka oli luvattu parannusta viime vuoden kehäpohjiin, niin nytkin oli jonkin verran kiveä/soraa. Tuomarina oli Kirsi Nieminen, jolla Rambo on junnuna kerran käynyt ja Röllikin kerran pennuissa. Pentuja oli yhteensä viisi (kolme urosta) ja uroksia 21, Rambon lisäksi toinenkin vetsku.

Sen verran tiukille meni saapuminen, että Turbon kanssa saatiin heti valmistautua kehään. Hetken ehdin sen kanssa hiippailla ympäriinsä eikä se ollut moksiskaan. Urospentuja tosiaan oli kolme. Turbo esiintyi kovin kauniisti taas, liikkui nätisti ja seisomisetkin ihan ok. Tuomari mainitsi kahdesta etuhampaasta, joten arvelin, että saadaan taas vain kokemusta. Kilpailuluokassa hämmästyksekseni kaksi muuta vaihtoi keskenään paikkaa ja Turbo pysyi ekana, se voitti ja sai myös KP:n! Esitin myös toisen narttupennun ja jouduin jättämään Turbon heille kehän laidalle siksi aikaa, ihan nätisti se taisi olla. Vielä käytiin Turbon kanssa kehässä ja yllätyin kyllä täysin, kun Turakainen oli ROP-pentu! Eikä mistään kovin pienestä pentumäärästä :) Voihan pikkumies <3

Ramboa kävin kävelyttämässä jossain vaiheessa ja se liikkui normaalisti. Kehään mentiin melkein suoraan häkistä ja sen kyllä huomasi, papalla oli taas intoa :D Ukkeli esiintyi kivasti, hiukka oli vauhtia liikkeissä ja seisomiset meni ihan hyvin, vähän piti tuomarin kanssa häseltää. Saatiin ERI ja koska toinen sai H:n niin Rambo voitti ja sai myös SA:n. PU-kehässä oli 9 koiraa. Ensin juostiin kahdessa erässä ympäri, sitten tuomari valitsi neljä jatkoon ja Rambo pääsi. Juostiin vielä yksin edestakaisin ja yhdessä ympäri. Rambo tuli kolmanneksi :) Lopuksi Rambo oli myös VSP-vetsku. Oli kyllä niin ihanaa olla Rambon kanssa kehässä, vaikka vähän hösseliksi ukkeli olikin pistämässä, mutta on se niin ihana ja reipas pappa <3


Ei mikään paras liikekuva, mutta näkee, että papalla on vauhti päällä :D 


Mustat rusetteineen <3

Illalla vielä piiitkästä aikaa pupujäljet pojille. En edes muista koska meillä on viimeksi ollut pupuja pakkasessa. Jänönen oli sulamassa aamusta asti, mutta oli silti vain pinnasta sula. Toisaalta ihan hyvä, niin sitä oli ehkä helpompi kantaa eikä kukaan (kröhöm..) rikkonut sitä. Tosin olisin joka tapauksessa ottanut jäisemmän kanin kantokaniksi. Turbo pääsi ensin, sen jälki oli about ylösalaisin olevan J:n muotoinen ja n. 50m pitkä. Turbo lähti alkumakaukselta koikkelehtimaan sinne tänne suurinpiirtein jäljen mukaisesti. Edellisten kertojen perusteella päätin kokeilla sitä, että en kulje sen perässä vaan saa ihan itse suorittaa jäljen. Niinpä siirryin Turbolta näkymättömiin paikkaan, josta olisin nähnyt pupulle tulon. No, eihän se ihan onnistunut. Turboa ei kuulunut mistään suunnasta ja arvelin sen saaneen epävarmuuskohtauksen jos huomasi, etten seuraakaan sitä. Jonkun aikaa odottelin, kunnes palasin sinne mistä olin lähtenyt ja sieltähän se pikkumies pomppi mun jälkiä pitkin tulemaan. Laitoin hihnaan ja palattiin alkumakaukselle. Aloitettiin uudestaan ja Turbo lähti taas reippaasti heilumaan pitkin metsää. Ei se juurikaan mua edes katsonut, mutta kuljin sen perässä tukena. Hajuja oli varmasti jo aika paljon Turbon omista jäljistä, mutta kyllä se lopulta löysi kanille. Selvästi oli vähän ihmeissään erilaisesta karvakasasta, vaikka toki oli saanut sitä haistella jo aiemmin. Kani kiinnosti, mutta Turbo ei ottanut sitä suuhun, arvelin ettei jaksanut vielä, kun oli kuitenkin aika iso.

Seuraavaksi oli Röllin vuoro, jälki oli aika pitkä ja ison hevosenkengän muotoinen. Luottopakkityömyyrä-Rölli lähti innoissaan nuuskuttelemaan eikä sillä kauaa nokka tuhissut, kun oli jo pupun luona. Oli jo sen verran hämärää, etten nähnyt edes koiraa kunnolla, mutta valopannasta näin aina liikkeet ja pysähtymisen. Rölli viipyi aika kauan kanin luona ja jouduin ihan kunnolla käskemään, että lähti tulemaan. Pupu oli ehkä hieman painava Röllillekin, mutta hienosti ja oi niin ylpeästi Rölli kantoi jänöä. Vähän piti välillä pysähdellä, kuten aina jäljen jälkeen kun Rölli siitä väsyy ja aarrettakin olisi kiva ihailla rauhassa.

Rambolla oli melko suora jälki, lopussa kääntyi hieman. Rambokin tietysti innoissaan ja lähti jäljelle hyvin. Valopannasta näin kuinka liikkui välillä siellä täällä, mutta jälkeä myötäillen ja lopulta löysi pupun. Yllättävän nopeasti Rambo nappasi pupun suuhun ja lähti melko vauhdikkaasti tuomaan sitä. Rambollahan on historiaa pupun maistelun kanssa, mutta koska oli vielä jäässä niin luotin ettei saa tehtyä mitään. Lähemmäs päästyään Rambo sitten olisi mielellään ominut pupun eikä tuonut ollenkaan mulle, joten pari kertaa vaadin tuomaan. Höpsö poika. Vaan eipä sillä enää olekaan mitään väliä mitä pupulle tekee, tosin jos sen rikkoo niin toki saa kuulla kunniansa :D

Halusin lopuksi tehdä Turbolle vielä lyhyen jäljen, mutta oli jo tosi pimeää. Vaikka eipä sillä, nenänsä perässähän ne koirat muutenkin menee eikä pimeys sitä estä.  Niinpä tein jäljen pienelle niitylle. Turbo sinkosi alkumakaukselta ihan ihme suuntiin, mutta pian se meni kuin magneetin vetämänä pupulle. Menin sinne ihailemaan ja kehumaan. Turbo ei olisi taaskaan ottanut pupua suuhun, mutta kun laitoin Turbon hihnaan ja olin lähdössä pupulta pois, niin Turbo hienosti uskalsikin ottaa jänön mukaan ja kantoi sitä ihan hyvin. Turbolla on vähän omimista myös riistan kanssa, se ei olisi halunnut tuoda pupua mulle vaan pyöri siinä ympärillä. Oli kuitenkin onnistunut toisto siinä mielessä, että Turbo löysi pupusen ja kantoi sitä. 

lauantai 14. syyskuuta 2019

Vepen loppu, pentupäivä ja pari näyttelyä

Viime viikon tiistaina vuoden vikat Roution vepetreenit Turbon kanssa. Ekalla kerralla tehtiin köysitreeniä. Ensin rantavedessä Turbo kävi veneeltä hakemassa köyden. Ohjeistin apparia vähän huonosti eikä hän juuri revittänyt köyttä, antoi vain päästä. Ihan hyvin Turbo kuitenki köyden otti ja toi rantaan päin. Seuraavalla kerralla jo enemmän leikkiä köyden kanssa veneellä ja Turbo toi taas köyden rantaan. Sitten kokeiltiin samaa, mutta vene meni johonkin reilu 5m maaleilta, muistaakseni lähetin liikkuvan veneen perään. Turbo otti köydestä hyvin, mutta nyt ei ollutkaan hyvä leikittää köydellä, sillä Turbo vähän hämääntyi ja keräsi köyttä suuhunsa ennen kuin lähti takaisin rantaan. Toisella kertaa köysi vain annettiin Turbolle ja meni paremmin. Molemmilla kerroilla vene souti perässä, mutta Turbo ei tietenkään vetänyt yhtään. Vikaksi vielä ihan rannassa pieni leikitys köydellä.

Tokalla kerralla Turbo sai uida veneelle syömään, muistaakseni kolme kertaa. Ekalla kerralla lähetin liikkuvan veneen perään ja vene ehti johonkin 15m ennen kuin Turbo pääsi sille. Tokalla kerralla vene ei tullut käymään rannassa vaan jäi johonkin ja siitä lähti soutamaan hieman karkuun. Vikalla kerralla vene tuli käymään rannassa ja souti sitten poijulinjalle asti. Muistaakseni vene pysähtyi ennen kuin päästin Turbon ja hienosti se menikin. Ekaa kertaa ui niin pitkälle rannasta pois. Oikein hienosti meni, kuten joka toisto. Toki Turboa vielä kehutaan ja kutsutaan veneeltä kun se sinne ui. Mä myös itse tajusin vikalla kerralla Turbon uidessa kehua ja höpöttää, että Turbo tottuu siihen, että mutsi saattaa selän takana jotain puhua.

Kolmannella kerralla hukkuvaa kolme toistoa, joka kerta hukkuva putosi veneestä jossain 10m päässä. Ekalla kerralla ihan normaalisti ohjattiin kiertämään ja sai namia. Toisella kerralla namin jälkeen Turbolle annettiin hukkuvan patukka ja sehän otti sen ja toi rantaan! Vikalla kerralla ei muistaakseni saanut ollenkaan namia vaan pelkän patukan ja edelleen se otti sen hyvin suuhun ja toi rantaan, sain jopa käteen asti! Mä vähän epäilin mitä Turbo patukasta sanoo, että kelpuuttaako sitä. Hyvin näytti kelpaavan, vaikka Turbon ilme sen kanssa uidessa oli vähän hämmentynyt :D Vikalla kerralla Turbo sai vielä hypätä veneestä. Vene meni n. 35m, Turbo oli nätisti veneessä. Hienosti hyppäsi sieltä ja ui maaliin.

Lauantaina käytiin Turbon kanssa labbiskerhon järkkäämässä pentupäivässä. Isojen poikien pentuaikana sellaisia ei ollut, joten oli hauska päästä nyt oman pennun kanssa. Vaikka eihän tuo pikkumies enää kovin pennulta tunnu :D Pentuja oli n. 50 paikalla, joten hulinaa riitti. Ketään ei tietenkään moikattu, koska oltiin ns. hommissa. Aluksi kaikki kokoontuivat ryhmien jakoon. Siinä heti käytin tilaisuuden hyödyksi. Ensin oltiin Turbon kanssa vähän sivummalla ja vain muisteltiin sivulletuloa ja muiden jättämistä ym. Sitten vähän hiippailtiin muiden lomassa ja saatiin hyvää treeniä. Turbo oli koko päivän tosi hieno! Ei se juurikaan yrittänyt päästä leikkimään muiden kanssa, ellei joku tullut ihan lähelle niin silloin kiinnosti. Turbohan on oppinut jätä-käskyn aikalailla itsestään ja tuolla sitä tuli käytettyä tosi paljon ja Turbo niin hienosti kuunteli ja totteli. Päivän mittaan harjoiteltiin myös perusasentoa sekä katsekontaktia.

Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli mejärasti. Siinä kuunneltiin teoriaa ja jokainen sai ajaa pienen jäljen. Turbon kanssa tätä ei olla ehditty kokeilla vielä ollenkaan, joten mielenkiinnolla odotin mitä jäpikkä sanoo veren hajusta. Rastilla oli pieni merkitty alue, jossa oli verta maassa ja sitä haisteltiin ennen itse jäljelle menoa. Turbo ei mitenkään pelästynyt tms, se haisteli ja nuoli maata. Jälki oli 15-20m suora jälki alku- ja loppumakauksineen. Turbo haisteli alkumakausta jonkun verran ja muistaakseni lähti itse jälkeä pitkin. Hienosti se eteni, jossain vaiheessa meni vähän sivuun, mutta palasi itsenäisesti jäljelle. Pian olikin sorkka nenän edessä ja Turbo sitä nuoli ja otti suuhun. Hieno poika!

Turbo mejärastilla

Seuraava rasti oli agility, mutta se ei ollut sellainen tilanne, johon halusin Turbon viedä. Niinpä vain hengailtiin ja juteltiin Nooran kanssa ja Turbo sai hyvää harjoitusta vain olemisesta, vaikka vieressä oli toinen pentu. Laitoin Turbon myös välillä autoon lepäilemään, sillä päivä oli melko pitkä ja oli kaikkea uutta ja väsyttävää. Seuraava rasti oli perustottelevaisuus. Siinä tehtiin kontaktiharjoituksia eli ihan tuttua hommaa koiran ollessa jossain asennossa ja itsellä namit käsissä ja kontaktista palkka. Tämähän on Turbolle ihan helppoa, joten heiluttelin välillä käsiä. Tehtiin myös pujotteluharjoitus, oltiin kaikki ringissä ja kerrallaan kaksi koirakkoa pujotteli muiden ympäri. Tälläistä Turbo ei varsinaisesti ole koskaan tehnyt, mutta hienosti meni. Sekä oma pujottelu, että "paikallaan" oleminen muiden pujotellessa.

Seuraavaksi näyttelyrasti, jossa ensin demottiin Turbolla, jonka jälkeen vein sen autoon ja vedin itse rastin loppuun. Viimeisenä vuorossa oli nomerasti. Olin odottanut siltä enemmän kuin mitä saatiin, mutta toisaalta päiväkin oli jo pitkä eikä välttämättä olisi enää koirakaan jaksanut hirveästi. Kuunneltiin vain jonkin verran teoriajuttuja ja koirat saivat tutustua kaninkarvadamiin, Turbohan tietysti otti sen suuhun. Tämän jälkeen päivä oli pulkassa ja lähdettiin kotiin.

Rambo oli täysin levossa Riihimäen näyttelyn jälkeen. 3-4 päivää se ontui ihan kunnolla, vaikkakaan se ei herran vauhtia juuri hidastanut. Musta alkoi jo tuntua, ettei ontuminen ikinä lakkaa ja onko jotain isompaa nyt vialla, kun todella pitkään aikaan ei ole ontunut noin pahasti saati noin pitkään. Lopulta ontuminen jäi ja oli vain epäpuhdas ja sitten ihan puhdas. Miten ihanaa oli nähdä normaalia liikettä! Ilmeisesti pitkä näyttelypäivä oli liian raskas ukkelille, varsinkin kun alla oli viikon verran pelkkää lepoa. Ehdin jo varata lääkäriajan, mutta peruin sen, kun normalisoitui ennen sitä.

Sunnuntaina suunnattiin sitten Tuomarinkartanoon NORD-näyttelyyn. Tuomarina oli ruotsalainen Christina Daniels. Pentuja ilmottu kaksi, uroksia 17 ja vetskuja kaksi. Turbo olikin sitten ainoa pentu paikalla. Esiintyminen meni taas kivasti. Itse näytettiin hampaat ja tuomari halusi vielä toisen kerran katsoa etuhampaita :D Turbo oli oikein hieno poika, mutta ei saanut hampaiden takia KP.ta, ylläri. Meillä oli kuitenkin kivaa :)

Videolaatuisia kuvia taas, mutta Turbo näyttää tässä jotenkin tosi hyvältä!

Ja vähän parempilaatuinen kuva :D © Linda Toivonen

Tuomari jakoi vähän sitä sun tätä ja alkoi ihan jännittää mitähän Rambo mahtaa saada. Kehään kuitenkin mars tuomiota odottamaan :D Toinen vetsku oli poissa. Rambo esiintyi hieman vallattomasti, sillä oli kamalasti virtaa taas levon jäljiltä. Pappa pisti oikein "parastaan" xD No, on se ainakin hyvin eloisa veteraani :D Seisomiset oli taas aikamoista niiailua ja venyttelyä. Saatiin kuitenkin ERI ja SA :)


On se vaan upea! <3 © Linda Toivonen 

© Linda Toivonen


Pappa lähdössä PU-kehään <3

PU-kehässä oli vain kolme koiraa. Seistiin hetki, tuomari siirsi Rambon kärkeen ja juostiin ympäri ykköskyltille :) Rambo oli taas paras uros ja sai jo toisen NORD SERTin! :) Aika huikeaa! Lopuksi sitten ROP-kehään/kehiin vetskunartun kanssa eli oli molemmat kehät samassa (vaikka tuomari halusikin ensin jakaa ROPin ja vasta sitten vetskut). Kierros ympäri ja Rambo oli tällä kertaa VSP, eli siis tupla-VSP, itseasiassa ensimmäistä kertaa :D Hieno päivä kyllä!

Kohti urosten voittoa!

Paras uros!


Maanantaina käytiin Turbon kanssa metroseikkailulla. Mentiin Kamppiin asti ja hiippailtiin siellä täällä. Metroasemilla, Kampissa sisällä ja ulkona, mentiin erilaisia portaita ja hisseillä ym. Harjoiteltiin paljon sivulletuloa, se paranee koko ajan ja Turbo jo tajuaa aika hyvin, missä sen kuuluu istua. Myös katsekontaktia harjoiteltiin paljon, lähinnä Turbo istui edessä ja mulla namit käsissä. Turboa ei häirinnyt kyllä juuri mikään, vaikka erilaisissa paikoissa tehtiin. Myös erilaisille alustoilla (ritilöillä lähinnä) pyysin Turboa istumaan, se ei aina ollut kovin hauskaa, mutta hienosti silti teki. Olipa hauskaa käydä taas puuhailemassa tuollaista :)

Turakainen maailmalla

On se hölmö puikula, mutta silti aika ihana <3

Paluumatkalla malttoi jo käydä maate. Ja näyttää hölmöltä :D

Tiistaina vuodet vikat vepet, pitkästä aikaa ihanassa Kettulassa! Turbo aloitti köysitreenillä. Tehtiin ekaa kertaa paksulla sinisellä köydellä, tähän asti ollaan tehty vain valkoisilla ohuemmilla. Ei ollut juurikaan eroa Turbon suhtautumisessa köyteen, samalla innolla repi ym. Ensin reviteltiin köyden kanssa rannassa, sitten Turbo sai hakea sen parin metrin päästä veneeltä. Hienosti tarttui köyteen ja kääntyi rantaan ja toi köyden. Seuraavalla kerralla vene oli vähän kauempana, joku 5m maalilta. Turbo ui reippaasti veneelle ja otti köyden. Turbo kääntyi pian ja Ansku yritti auttaa köyden oikein, mutta se päätyi Turbon silmille. Turbo hämääntyi siitä hieman ja kääntyi takaisin veneelle päin ja otti köydestä uudestaan kiinni, jolloin sillä oli kaksinkerroin köyttä suussa. Vähän ihmeissään se lopulta tuli rantaan, mutta rantavedessä piti vielä pohtia miten köyden kanssa nousisi maalle ja muutti otettaan tuoden köyden vain yksinkertaisesti suussa. Vielä yksi toisto, joka meni ihan nappiin. Turbo otti köyden hyvin ja Ansku sai autettua sen niin, että Turbon oli helppo lähteä rantaan eikä se edes harkinnut takaisin veneelle kääntymistä tai köyden uudestaan ottamista. Joka kerta Turbon tullessa rantaan köyden kanssa sain otettua köydestä kiinni ja revittiin sitä hetki.





Seuraavaksi Turakainen ui veneelle syömään pari kertaa. Ekalla kerralla päästin veneen perään eikä etäisyyttä ollut kuin joku 10-15m. Veneestä toki kutsuttiin ja kehuttiin uidessa ja sitten syötettiin pariin kertaan. Toisella kerralla vene meni 30m asti keskelle ja lähetin kun pysähtyi, matkalla toki oltiin hetsattu. Turbo ui reippaasti veneelle ja sai kehuja välillä. Namia sai muutaman kerran ja sitten ui hienosti rantaan.

"Meitsi tuleeeee!"

Vikalla kerralla vielä veneestä hyppy reilu 30m:stä. Turbo oli hienosti veneessä, hyppäsi reippaasti ja ui hyvin rantaan, ei ongelmia. Oikein hyvin meni treenit uudessa ja vähän erilaisessa rannassa kuin yleensä, Kettulassahan on pieni penger, josta koira laskeutuu (tai no, hyppää :D) alemmas veteen.

Nyt on vepe tältä kesältä ohi. Rambolla toki loppui treenit jo pari kertaa sitten, kun alkoi ontuilla. En tiedä, oliko vepe loppupeleissä sittenkin liian raskasta Rambolle, vai tekikö pitkät treeni-illat odottamisineen huonoa. Joka tapauksessa Rambo rakasti lajia yhtä paljon kuin ennen ja oli tosi taitava, myös kun kokeiltiin uusia juttuja. Rakas vepepappa <3 Toivon sydämeni pohjasta, että ensi kesänä Rambo on vielä a) olemassa ja b) vepekunnossa, jotta voitaisiin vielä höntsäillä. Tällä vikalla treenikerralla kun lähdin Turbon kanssa kotoa ja Rambo taatusti tiesi mihin mennään, kun olin kamat pakannut, niin ukkeli oli tunkemassa ovesta mukaan ja se sen ilme, kun tajusi joutuvansa jäämään kotiin ja kun sanoin, ettei se nyt pääse mukaan.. Se oli sydäntäsärkevä ja meinasin pillahtaa itkuun. No, Turbon ensimmäinen vepekesä meni melkoisen mukavasti myös. Olen tosi tyytyväinen, miten hyvin saatiin rakennettua pohjia. Turbo selvästi tykkää lajista, vaikkei ainakaan vielä sitä ilmaisekaan yhtä kuuluvasti kuin isänsä :D Turbolla on nyt kokemusta veneessä olemisesta ja sieltä hyppäämisestä, veneelle uimisesta, köyden hakemisesta ja hukkuvan kiertämisestä. Tarkoituksella ollaan pidetty matkat maltillisina ja vahvistettu näitä perusasioita, jotka ovat kaikkien liikkeiden pohjia. Yhtään vinoja maaliintuloja ei olla tehty vaan kaikki keskeltä, niitä ehtii kyllä myöhemminkin. Myöskään vientiä ei olla aloitettu edes kuivalla maalla. Turbo ei ole joutunut vielä yhtään vetämään venettä saati hukkuvaa eikä olla tehty mitään liian raskasta pennun kanssa. Talven aikana aion maalla rakentaa vientiä, köyden vetoa (köydessä jotain painavahkoa kiinni) ja maalitolppien tarkoitusta sekä käydä koirauimalassa vepeilemässä.

Torstaina käytiin Röllin kanssa lääkärissä Tetillä. Reseptit vanhenivat, joten piti käydä näyttäytymässä. Rölli on voinut entiseen malliin, välillä oikein hyvin ja välillä on niitä huonompia päivä, enemmän kuitenkin edelleen hyviä ja Rölli on maailman iloisin pikkumies. Rölli oli yllättävän innoissaan menossa lääkäriin, ihan hämmästyin :D Odoteltiin hetki ja käytiin puntarilla. 36,9kg näytti, Rölli ei ole koskaan painanut niin paljoa. En tiedä oliko siinä jotain vikaa vai mistä se paino oikein tulee, sillä Rölli ei ole edelleenkään lihava, ei edes normaalipainon ylärajoilla. Mutta taidan silti ottaa siltä kilon pois. Tetti katsoi hieman liikkeitä ja muuta, sitten hoitajat tulivat ottamaan verikokeen. Rölli kiipesi itse säädettävälle pöydälle ja ihan nätisti siinä oli, vaikkakin oli vähän inhottavaa. Odoteltiin tuloksia jonkun aikaa ja Rölli sai syödä kuivattuja pupunkorvia. Tällä kertaa ei siis laitettu kyynäriin mitään eli Rölli sai hyvän kokemuksen lääkäristä, kun ei tullut huono olo ja sai vielä herkkujakin. Verikokeissa ei ollut mitään, maksa-arvot, munuaisarvot, sokeri, proteiini ja elektrolyytit, missään ei viitteitä sairaudesta ja hyvä niin :)


Tänään Turbon kanssa Porvoon näyttelyssä, Rambo joutui jäämään kotiin. Se oli liikkunut tosi hyvin alkuviikon ja pääsi jo parille kevyelle lenkillekin. Torstaina vai oliko se eilen alkoi hieman onnahdella tai lähinnä oli ep. Jostain syystä ontui jonkin verran myös oikeaa etujalkaa ja se oli tosi outoa. Näytti tassuperäiseltä, mutten löytänyt sieltä mitään vaikka kuinka tutkailin. Eipä siinä sitten oltu tietenkään kehäkuntoisia. Oli aika kamala tunne olla ilman Ramboa näyttelyssä. Ei sen takia, että jäi joku näyttely väliin, sillä ei ollut mitään väliä, vaan sen takia, että kyllähän se aika lähenee, kun Rambo ei enää ole näyttelykuntoinen ja ylipäätään ikä alkaa painaa tai terveys tulee tielle :( Vaikka toki Rambo on tosi hyvässä kunnossa edelleen, nyt vain nuo ontumiset huolettaa ja alan tietysti kehitellä päässäni kaikenlaista. No, siinä hengaillessamme kehän laidalla joku toimittaja tuli hieman haastattelemaan mua ja Jaanaa :D Turbostakin otettiin kuva ja vaikka se ei näyttelyjuttuun päätynytkään niin nettiuutisiin kuitenkin.

© Outi Paappanen

Ennen labbisten alkua oli melko reippaasti aikaa ja käytiin Turbon kanssa vähän treenailemassa näyttelyhulinassa. Tehtiin kontaktiharjoittelua, maahanmenoja ja perusasentoja sekä ihan normi jättämistä. Turbo oli hieno poika. Lopulta sitten oli meidän vuoro mennä kehään. Tuomarina oli italialainen kasvattaja Rosa Agostini, urospentuja oli Turbon lisäksi Jaanan Noppa. Turbo esiintyi oikein kivasti, kauniisti liikkui ja seisomisetkin meni aluksi hyvin. Loppua kohden Turbo alkoi tarjoilemaan istumista enemmän, liekö muisti kuinka oltiin käyty treenailemassa :D Hampaat näytettiin itse ja tuomari pitkään halusi niitä katsoa. Todella yllättäen Turbo sitten olikin luokkakakkonen ilman KP.ta. Meillä oli kuitenkin taas kivaa ja sehän onkin pääasia :) Ja vaikka ennen kehää Turbo ja Noppa olivat saaneet moikkailla ja vähän riehua, niin kehässä Turbo ei yhtään ollut kaverista kiinnostunut, vaikka se juoksi sekä takana että edessä :) 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Treenejä ja hieno näyttelypäivä

Viime viikon tiistaina Rambon kanssa vepeä Routiolla, tehtiin neljä kierrosta. Ensin tehtiin avon eka liike. Rambo sai rannassa vähän repiä köyttä ja muutenkin merkattiin vene. Soutumatkan Rambo haukkui ja nousi jopa seisomaan. Kröhähdin pari kertaa, mutta se ei riittänyt, joten piti käskeä istumaan. 50:een päästyään Rambo katsoi toista venettä ja sitten vilkaisi mua, jolloin pääsin antamaan käskyn. Hienosti ui toiselle veneelle ja otti irtoköyden. Hienosti myös maaliin ilman erityisiä ohjaamisia ja köysi käteen. Rambo oli niin söpö, kun ravisteli ja olin jo laskenut köyden maahan ja Rambo sitten otti köyden uudestaan, että tässä sulle mamma tää köysi. 

Toisella kerralla tehtiin ekaa kertaa ikinä vanha voittajan poikkari eli poikittainen vienti. Rambo ei ollut koskaan edes hypännyt veneestä jotain suussaan, joten innolla odotin miten käy. Pappa kävi kuumana veneessä. Ennen lähetystä vielä suuntasin ja sanoin vie. Annoin patukan suuhun ja päästin irti ja sinne ponkaisi Rambo uimaan. Meni hienosti venettä kohti, kunnes about metrin päässä jostain syystä kääntyi rantaa kohti. Olin neuvonut apparia pysymään hiljaa jos jotain käy. Rambo ehti pari metriä veneestä poispäin, kun käskytin uudestaan "vie" ja ihme kyllä Rambo otti käskyn ja kääntyi takaisin veneelle. Sen sijaan luovutus meni mönkään, kun Rambo ei irrottanut patukasta. Patukka oli hukkuvan patukka, joten siihen oli kiva purra kiinni. Karjuin "Jätä", mutta eihän sillä ollut vaikutusta ja samaan aikaan appari käskytti irti, jolloin Rambo irrotti. En muista lähtikö Rambo suoraan uimaan luokse vai havitteliko rantaan, mutta helposti kuitenkin sain sen tulemaan veneelle. Annoin namia ja heitin purkin keskemmälle veteen. Rambo ui rantaan, mutta ajautui kuitenkin maalista ohi, vaikka kuinka käskytin. Purkki suussa se tyytyväisenä meni istumaan rannalla seisovan Anskun viereen ja odotti palkkaa. Ei kuitenkaan saanut mitään, vaan päästyäni rantaan heitin purkin uudestaan hieman vinoon veteen, jotta Rambo joutui sen hakemaan ja uimaan maaliin eikä ollut mitään ongelmia. Voihan hassu ukkeli :D 

Kolmannella kerralla tehtiin vanha avon oma vene. Mentiin melkein poijuille ja suoraan. Heitin köyden vähän hassusti ja jouduin korjaamaan sitä, Rambo olisi mielellään jo hypännyt sekaan. Lopulta päästin hyppäämään ja eikös se osunut köyden päälle. En tiedä oliko Rambo tuomassa köyttä mulle vai vaan otti uudestaan köydestä kiinni, kun kääntyi venettä päin. Hienosti se kuitenkin lähti rantaa kohti ja veti paatin maaliin. Olin neuvonut apparille, että Rambo kyllä antaa köyden käteen vaikka ehtisi pudottaa sen eikä sille tarvitse sanoa mitään. Rambo taisikin ravistella ja pudotti köyden, mutta nosti sen taas. Tosin yritti kai antaa sitä mulle, mutta sain käskytettyä antamaan apparille.

Vikalla kerralla vielä hukkuva, etäisyyttä vain 15-20m eikä hukkuva ottanut renkaasta kiinni. Rambo lähti hienosti uimaan ja taitavasti kiersi hukkuvan. On se vaan melkonen ukkeli <3

Lauantaina käytiin kaikkien poikien kanssa mätsärissä Järvenpäässä. En halunnut jättää Rölliä yksin kotiin, joten sekin lähti mukaan. Tosin sillä ei tainnut olla kovin hauskaa, kun kaikki kolme oli samassa häkissä. Sai Röpö sentään syödä välillä marja-aronioita suoraan häkkiin tarjoiltuna :D Rambokin oli lopulta vain turistina mukana, sillä se ontui eikä voinut osallistua.

Jellun mielipide ei jää epäselväksi :D

Turbon kanssa käytiin höntsäilemässä kehässä ja meillä oli tosi hauskaa :) Kehä oli aika pieni ja siellä oli kiviäkin, mutta ihan hyvin Turbon kokoinen koira mahtui siellä esiintymään. Meidän parina oli tosi söpö joku ajo/vuoristo/vihikoira. Turbo esiintyi oikein hienosti ja sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä taisi olla seitsemän koiraa. Turbo pääsi jatkoon ja siellä vielä juoksenneltiin ja lopulta Turbo nappasi voiton :) Odoteltiin bis-kehää jonkun aikaa ja käytiin siellä pyörähtämässä. Hiukan oli ahdasta jo, mutta Turbo meni ihan kivasti, vähän alkoi jo väsyttää tai kyllästyttää. Ei päästy jatkoon, mutta kiva päivä oli silti :)




Tiistaina vepeä Turren kanssa. Aloitettiin Liessaaressa ja Turbo ehti tehdä siellä veneestä hypyn. Oli nätisti veneessä (kuten yleensä) ja vene meni vähän 30m poijujen ohi. Hienosti hyppäsi kutsusta ja ui maaliin :)

Turbo ja kaksi muuta olivat ehtineet tehdä ekan liikkeen, kun seuraavalle koiralle soudettiin oikealle poijulle ja huomattiin siellä lumpeiden seassa sinilevää. Ei siis jatkettu treenejä siellä. Kaikki jo uineet koirat olivat onneksi uineet keskellä, jossa ei sinilevää näkynyt. Heitin autosta löytyneet vedet Turbon päälle ja menin edeltä Routiolle uittamaan sen, muut jäi korjaamaan kamoja. Onneksi Routiolla tosiaan oli puhdasta vettä ja Turbo pääsi uimaan sekä saatiin jatkettua treenejä siellä. Tosin meidän treeniranta oli jo ehditty ottaa toiselle ryhmälle käyttöön, joten treenattiin ekaa kertaa siinä virallisella venerampilla. Tai ei koirat siitä rampilta menneet veteen vaan sen vieressä oli maali.

Turbo teki seuraavaksi köysitreeniä. Tosi hienosti meni ja vielä vieraassa rannassa. Ensin pari kertaa ihan rantavedessä veneelle menoa köyttä repimään. Sitten kaksi kertaa lähetin Turbon veneen perään, kun vene oli maalilla ja vene pysähtyi kun Turbo pääsi sille. Hienosti Turakainen otti köydestä kiinni ja appari vähän sitä kevyesti repi sekä käänsi Turbon rantaa kohti. Turbo ui hienosti rantaan köyden kanssa, vene tuli ihan perässä ja appari piti köydestä kiinni. Turbo ei siis vetänyt muuta kuin köyttä, venettä soudettiin. Olipa hieno edistys, tähän mennessähän Turbo ei ole vielä uinut köyden kanssa.

Vikalla kerralla Turbo sai uida veneelle syömään, olisiko ollut kolme kertaa. Ekalla kerralla lähetin liikkuvan veneen perään, tokaa en muista, mutta vikalla kerralla vene ei tullut takaisin rantaan välissä vaan jäi johonkin 5-10m maalista, lähetin ja hieman taisi vene vielä soutaa karkuun. En nyt tarkkaan muista, mutta kuitenkin joka kerta Turbo lähti hienosti veneelle ja sai sieltä namia pariin otteeseen. Vikalla kerralla sai eniten namia ja silloin ei meinannut millään lähteä takaisin rantaan kun odotti vielä lisää, jouduin kutsumaan aika reippaasti.

Keskiviikkona Jonna kävi hieromassa isot pojat. Edellinen kerta oli loppuvuodesta, ihan hävettää, vaikka olenkin itse ne hieronut parin viikon välein. Mietin miten Turbo suhtautuu hierojakäyntiin ja joudunko laittaa sen toiseen huoneeseen, mutta ihan hyvin se oli, ei riehunut mitään ihmeempää ja pysyi melko hyvin pois tieltä :D Rambo hierottiin ensin ja se oli yllättävän hyvä niin pitkä hierontaväli huomioonottaen. Jumia oli lähinnä pitkässä selkälihaksessa rintarangan 6-9 alueella molemmin puolin sekä vasemmalla supraspinatuksessa eli ylimmässä lapalihaksessa eli juuri siinä meidän ongelmakohdassa. Rambo sai myös laseria siihen kohtaan. Röllikin oli melko hyvä, sillä oli jumia myös pitkässä selkälihaksessa rintarangan alueella 9-12 sekä räätälinlihas ja leveän peitinkalvon lihakset molemmilla puolilla (etureidet).

Eilen meillä oli hieno päivä Riksussa NORD-näyttelyssä! :) Tuomarina Rambosta kovasti ennenkin tykännyt Erja Nummi. Pentuja Turbo ja Wenla, uroksia 12 ja Rambo ainoa vetsku. Turbo esiintyi oikein kivasti, kuten yleensä. Tuomari ei mun mielestä katsonut etuhampaita ollenkaan :D Turbo sai KP:n! :) Wenlan kanssa vielä juostiin yhdessä ja sisko oli tietysti ROP-pentu ja Turbo VSP-pentu! :) Voi miten kivaa oli, että Turbo sai KP:n ja vielä yhdessä Wenlan kanssa oltiin ROP-kehässä <3

Hieno pieni mies :)

Sisko ja sen veli <3

Rambon kanssa verryteltiin ennen kehää ja se vaikutti ihan ok.lta. Pari kertaa tuli epäpuhtaita askelia, mutta mentiin silti kehään. En kyllä pystynyt nauttia kehässä olosta, kun jännitti liikkeet. Ensin tuomari koplasi ja seisotti, Rambo esiintyi nätisti. Sitten liikuttiin ja sisäisesti huokaisin helpotuksesta, kun Rambo vaikutti ihan puhtaalta. Saatiin menolippu PU-kehään ja siellä meitä oli kuusi. Ensin seistiin ja tuomari pudotti kaksi pois. Sitten juostiin kierros ja tuomari tuli Rambon luo sanomaan, että veteraanin päivä ja ykköseksi! Taisin ihan hihkua innosta :D Voi vitsit, Rambo oli paras uros ja sai ensimmäisen NORD SERTinsä! :) Palkintokylteillä seistessämme tuomari vielä sanoi, että Rambosta vaan ei huomaa sitä ikää :) 

Mun rakas, upea mies <3

:D



Lopuksi vielä ROP-kehät. Vetskukehässä juostiin ekaa kertaa yhdessä Nooran kanssa, joka on siis myös Adventurer's-koira ja itseasiassa Rambon siskopuoli samasta emästä. Rambo oli hienosti ROP-vetsku :) Heti perään ROP-kehä, johon itse olin saanut esittää nartun :D Rambo oli upeasti ROP! :) Toivoin kyllä kovasti, että tuomari edelleen tykkäisi Rambosta, mutten uskaltanut haaveillakaan taas tuplaropista <3 



Päätin jäädä loppu kehiin, kun molempiin kerran oli pääsylippu, lisäksi kuka tietää vaikka olisi Rambon viimeinen ryhmäkehämahdollisuus. Odotusaikaa vaan oli jokunen tunti ja oli aika lämminkin. Pojat saivat lepäillä ja kyllähän se aikakin sitten lopulta kului. Vihdoin päästiin vetskujen kokoomaan ja siellähän oli noin miljoona koiraa. Onneksi tuomari vain katsoi läpi eikä juoksuttanut. Isoon kehään mentiin melkein roturyhmittäin ja tuomari valitsi aina jatkoonpääsijät. Rambo liikkui ihan reippaasti, muttei kovin hyvin jaksanut seistä. Päästiinkin heti jatkamaan lepoa. Jonkun aikaa meni, ennen kuin oli kasiryhmän kokooma. Rambo liikkui hyvin ja tuomari näytti yllättyneeltä, kun kuuli sen iän. Harmillisesti juuri kun siirryttiin odottamaan isoon kehään menemistä niin Rambo alkoi ontua. Eipä siinä muu auttanut kuin poistua takavasemmalle ja lähteä kotiin. Vaan olipa meillä joka tapauksessa upea päivä! :) 

Mustat miehet kaulakoruissaan <3

Rambon liikkuminen on tosiaan ollut taas vaihtelevaa. Se on ollut nyt viikon levossa eli käynyt vain pissatuksilla. Ukkelihan ei siitä varsinaisesti nauti, vaan ehdottelee ulkona josko voitaisiin kuitenkin mennä metsään asti eikä vain tylsä pikkukävely. Nyt sitten tuo eilinen näyttelypäivä selvästi rasitti hauisaluetta liikaa ja Rambo on ihan oikeasti ontunut eikä vain ollut epäpuhdas. Eipä tässä auta muu kuin taas lepäillä ja seurailla.

Turbon kanssa käytiin aiemmin viikolla damin kanssa lenkillä. Tehtiin taas muutama markkeeraus ja muutama helppo damin etsintä. Turbo oli oikein pätevä ja kaikki damit (tai siis, se yksi ja sama :D) löytyivät aina suht helposti. Tänään jatkettiin harjoituksia samalla kaavalla. Ensin kolme markkeerausta taippariotteesta. Välillä Turbo joutui ihan etsimään, kun dami olikin pompannut vielä eteenpäin siitä mihin luuli sen pudonneen. Turbo lähti aina oikein innolla etsimään. Tehtiin myös damin etsimistä kuten ennenkin, sidoin Turren puuhun ja kävin viemässä damin lähistölle, hajustin metrin alueelta ja kävelin vähän ympäriinsä. Tehtiin näitä kaksi ja meni hyvin. Sitten kokeiltiinkin uutta eli dameja oliki kaksi etsittävänä. Ensimmäinen meni kuten ennenkin, ei ongelmia. Mutta toista Turbo ei tajunnut lähteä etsimään. Olin dameja viedessäni näyttänyt kunnolla, että vien kaksi. Turbo ei silti millään ymmärtänyt, että yhden löydön jälkeen pitäisi uudestaan lähteä, eihän sellaista ole koskaan vielä tapahtunut. Turbo ei juurikaan liikahtanut, vaikka sitä tsemppasin ja innostin. Lopulta kun menin vähän lähemmäs sitä lähettämään niin se tajusi lähteä etenemään ja pian saikin hajun. Tehtiin toinen kahden damin etsintä perään, jos vaikka olisi hiffannut jotain. No ei, eka meni taas hyvin, mutta tokalle ei lähtenyt kuin hetken päästä avustettuna. Ei se mitään, kyllä se siitä. Loppuun heitin vielä markkeerauksen ja päästin melkein heti perään, että saisi tehdä vielä tosi kivan jutun. Lisäksi hommat lopetettuamme paukuttelin damia maahan ja härnäsin ja laitoin taskuun, Turbo yritti kovasti saada damia kiinni. Ylipäätään treenin aikana alun markkeerauksissa taisin saada damin hyvin käteen ja Turbo tuli vauhdilla luo. Etsinnöissä ei ollut ihan niin paljon vauhtia palautuksissa, en edes yrittänyt saada käteen ja Turbo pudottikin damin puolen metrin päähän. Damin löydettyään myös yleensä odotin, että lähtee itse tuomaan, ettei opi että vasta kutsusta tulee. Välillä se lähtikin heti, välillä odotti hetken dami suussa ja kun lähti tulemaan niin kehuin. Turbosta kyllä näkee niin hyvin, miten se tykkää etsiä ja menee nenänsä perässä, ja miten aina saa vainun ja alkaa paikallistaa sitä.