tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuoden 2019 tavoitteet

Rambon tavoitteet vuodelle 2019

  • Näyttelyt Toiveena jatkaa vetskuissa pärjäämistä kuten tähänkin asti eli ROP/VSP-vetskuja sekä PU-sijoituksia. Edelleen haaveena olisi sijoittua BIS-vetskussa sekä olla tuplaROP/VSP. Ulkomaanreissuja muutama, joista tavoitteena vetskuvoittajatitteleitä sekä mahdollisesti vielä pari aikuis- ja vetskuvalionarvoa. Vikaa CACIBia tuskin enää yritetään. Toista yhtä hienoa vuotta tuskin enää saadaan kokea, mutta yritetään :D Oli tulos aina kehästä mikä hyvänsä, niin pääasia, että Rambo liikkuisi puhtaasti ja papalla riittää virtaa ja on kivaa <3 
  • Vepe Mitään varsinaisia tavoitteita ei enää ole. Tai no, pitää Rambo treenikunnossa vielä 9-vuotiaana :) Treenataan varmaan kerran viikossa. Ehkä jokunen koe (joista tietysti ykkönen tavoitteena), mutta enemmänkin pidetään hauskaa ja harjoitellaan kaikkea hölmöä ja muistellaan vanhempiakin liikkeitä ja silleen. 
  • Muuta Mejän osalta jatketaan harjoituksia ja oppimista, ehkä kokeeseen. Tokoa, nosetusta, noutojuttuja ja muita jälkiä kuten tähänkin asti, voisi kyllä vähän ahkerammin tehdä kaikkea. Riistatreeniä ehdottomasti, se on jäänyt todella vähäiseksi. Pysyä kaikinpuolin terveenä ja hyväkuntoisena pappana. Silmätarkki keväällä. Todennäköisesti ontumatutkimus ja mahdollisesti läpivalaisua. Toivotaan kaikkea hyvää pennuille <3 


Röllin tavoitteet vuodelle 2019

  • Ihan vain pysyä mahdollisimman hyvävointisena ja -kuntoisena <3 En kirjoita samaa kuin edellisinä vuosina, sillä Rölli tuntuu porskuttavan iloisena elämässä eteenpäin vaikka mikä olisi! Toki päivä kerrallaan eletään, mutta hyvin on mennyt tähänkin asti :) Röllin kanssa tehdään samoja juttuja kuin ennenkin eli noutojuttuja, nosea ja jälkiä sekä tietysti Röllin omat harrastukset jatkuvat kivien, pallojen ja kaikkien ihanien aarteiden parissa <3 

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 saavutukset

Taas on vuosi vierähtänyt ja aika tarkastella vuoden alussa asetettuja tavoitteita :)

Rambon tavoitteet vuodelle 2018

  • Näyttelyt Rambosta tulee veteraani kesän korvilla <3 Toisaalta hirveän haikeaa, toisaalta jännittävää! Päästään tittelijahtiin taas, kun Baltia pitää kiertää :D Tavoitteena siis Baltian vetskuvalionarvot ja joku(nen) veteraanivoittajatittelikin olisi kiva saada, saa nähdä mihin maihin lähdetään sellaisia tavoittelemaan :D Suomessakin jännää osallistua vetskuihin, kun saa kisata ROP/VSP-vetskusta, tavoitteena näitäkin rusetteja ansaita muutama. BIS-vetskukisassa olisi huikeaa joskus sijoittua! TuplaROPista haaveilen myös, eli että Rambo olisi jossain näyttelyssä sekä ROP-vetsku että ROP. Okei, myös tuplaVSP kelpaisi hyvin :D Positiivista myös, että yleensä vetskujen näyttelyilmot ovat hieman halvempia, joten pelkkää säästöä tiedossa! Tai sitten ei :D Aikuisten titteleistä haluaisin vielä saada Ruotsin näyttelyvalion sekä viimeisen CACIBin myötä C.I.E.n. Mutta mutta, näyttelytavoitteet eivät ole yleensä kovin hyvin täyttyneet, joten katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :D 
Rambon näyttelyvuosi alkoi todella hienosti Kajaanissa CACIBin ja VSPn kera :) Seuraavaksi Turku KV:ssa valioluokan voitto ja PU4 sekä pääerkkarissa isosta valioluokasta ERI2 SA! Helmikuussa käytiin pikkunäyttelyssä Virossa VSPn ja PU2n verran sekä Minskissä jälleen kerran häviämässä. Huhtikuun lopussa oli huikea viikonloppu ryhmiksissä. Rambo oli Salossa ensin ROP, sitten huikeasti RYP ja lopuksi BIS2! Ja vielä seuraavana päivänä Kouvolassa ROP ja ryhmässä jatkoon, todellista harvinaista herkkua :) Pari päivää tästä Rambo oli kolmatta vuotta putkeen Lahden ryhmiksessä VSP ja vielä viikko tästä Järvenpäässä myös VSP. Sitten Rambo aloittikin veteraanikehät ja heti pari päivää synttäreiden jälkeen sai ensimmäisen vetskutittelin Virosta. Viikko tämän jälkeen kasassa oli jo Baltian vetskuvalionarvot ja ensimmäinen vetskuvoittajatitteli Latviasta. Elokuussa käytiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa ja hienosti tuliaisina oli tavoiteltu Ruotsin näyttelyvalio :) Viikko tämän jälkeen Rambosta tuli Virossa Baltian vetskuvoittaja -18. Marraskuussa käytiin neljännen ja viimeisen kerran Valko-Venäjällä ja viimeinkin onnisti, kun Rambo saapui kotiin sekä aikuisvaliona että vetskuvaliona :)
Kotimaassa ollaan toki myös vetskuiltu ja tosi kivasti on mennyt täälläkin. Rambo on ollut virallisissa näyttelyissä kymmenen kertaa vetskuissa ja yhdeksän kertaa voittanut luokan (okei, aina ei ole ollut kilpailua) ja ollut ROP- tai VSP-vetsku :) Hienoimpana voittona tietysti messarissa sunnuntaina Veteraanivoittaja 2018 -titteli sekä SNJ:n erkkarissa VSP-vetsku <3 Eikä suinkaan unohdeta labbiskerhon epävirallista näyttelyä Puppy&Veteran Show'ta, jossa Rambo kirmasi BIS2-vetskuksi! :) Vuoden aikana Rambo sai jokaisesta näyttelystä ERIn ja SAn, paitsi kerran tuloksena oli sileä ERI ilman luokkasijoitusta. Kuudessa voittajanäyttelyssä tavoiteltiin vetskuvoittajatitteliä, kolme saatiin ja kolme kertaa jäätiin hopealle. Summa summarum, tavoitteista saavutettiin siis Baltian vetskuvalionarvot ja kolme vetskuvoittajatitteliä sekä Ruotsin näyttelyvalio ja ROP/VSP-vetskuja :) Titteleitä yhteensä kymmenen, joista siis kaksi aikuisvaliota, viisi vetskuvaliota ja kolme vetskuvoittajaa. Sitten taas mitä ei saavutettu tavoitteista niin BIS-vetskussa ei sijoituttu eikä saatu tuplaROPia, kuten ei myöskään kolmannen maan CACIBia, joskin sitä ei juurikaan tavoiteltukaan. PU-sijoituksia ei vetskuissa ole tullut yhtä ahkerasti kuin vielä valioissa, mutta muutama kumminkin. Kaikenkaikkiaan todella hieno ja jopa hienoin näyttelyvuosi Rambolla <3 Vuosi alkoi hienosti, päättyi hienosti ja oli siinä välissäkin hieno! 

  • Vepe Tänä vuonna lyhyesti ja ytimekkäästi tavoitteena on FI VPVA :D Siihen tavoitteeseen päästäkseen on tehtävä paljon töitä ja siihen olen valmiskin, kuten edellisinäkin kesinä. Uskoisin voittajan liikkeiden vaativan meiltä enemmän treeniä kuin alemmat luokat, mutta onneksi meillä on paras treeniryhmä! :) Jos ei ihan tavoitteeseen päästä, niin silti valiokellon haluaisin käyntiin ja vähintään yhden ykköstuloksen. Seuraavan vuoden kesänä Rambo on taas vanhempi, mutta toisaalta mitä siitä jos vain pysyy hyvässä kunnossa :) Kesän viikonloput hieman kilpailee vepekokeiden ja vetskunäyttelyiden kesken, mutta eiköhän sieltä löydy aikansa molemmille. 
Koko kesä treenattiin ahkerasti pari kertaa viikossa opetellen voittajaluokan liikkeitä. Jotkut liikkeet vaativat enemmän harjoittelua ja oivalluksia, mutta lopulta alkoi olla paketti kasassa. Tai niin ainakin luulin. Voittajaluokka korkattiin omissa kokeissa ja sain huomata, ettei oltukaan vielä koevalmiita. Ainakaan sellaisessa tuulessa kuin silloin oli. Suurta pettymystä tuotti epäonnistumiset, mutta se oli myös kasvun paikka. Treeneissä palattiin hieman taaksepäin ja ohjaaja muutti asennettaan ja lopulta saatiin paketti oikeasti kasaan. Kauden lopussa Rambo sitten tykittikin valionarvoon tarvittavat kolme ykköstulosta peräkkäisinä viikonloppuina varmalla tekemisellä. Valiokoe oli ei enempää eikä vähempää kuin koko syksyn viimeinen koe, joten jännitystä ei puuttunut. Rambon uitua hukkuvassa maaliin pääsi meikäläiseltä itku, Rambosta tuli ansaitusti vepevalio! <3 Suuri haave toteutui ja olin erityisen onnellinen siitä, että ei tarvinnut jäädä jännittämään tuloksia ensi kesään. 

  • Muuta Agilityä jatkellaan rennosti omaksi iloksi ja varsinkin siinä pitää koiran voinnin mukaan mennä. Rambohan rrrakastaa lajia koko sydämestään, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on jo vanha koira+raskas rakenne -kombo agilityä ajatellen. Tokoa ja muita lajeja edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti treenaten. Verenluovutukseen Rambo ehtii vielä kerran ennen ikärajan täyttymistä. Katsotaan kuvautanko Ramboa taas (ainakin selkää ja etuosaa), vähintään oman mielenrauhan vuoksi. Ensimmäinen seniorikoira meikäläisellä, niin täytyy muutenkin miettiä miten sellainen pidetään mahdollisimman hyvässä kunnossa :) 
Agilityä ei olla tehty kuin pari hassua kertaa. Vuoden alussa käytiin yksissä treeneissä ja keväällä kerran epiksissä putkirallissa. Halua riittäisi kovasti sekä koiralla että ohjaajalla vielä treenailla, mutta realiteetit huomioonottaen se ei taida olla viisasta. Rambo ei ole enää nuori poika eikä raskaalta rakenteeltaan priimaa lajiin eikä se osaa ottaa kentällä rauhallisesti, koska agility on maailman parasta. Tokoa ollaan tehty silloin tällöin, kouluun meneminen saa Rambon edelleen innostumaan ja taidotkin on tallella. Nose workia ollaan myös muutamasti tehty ja se on aina yhtä kivaa. Samoin noutotreenit ja makkarajäljet, joita ei kyllä kovin montaa tänä vuonna tehty. Mejästä innoistuin keväällä käysyn pienen kurssin jälkeen ja jokunen jälki ollaankin ajettu. Rambo oli hieno ja sai meikäläisen vielä miettimään kokeitakin.
Terveyden osalta ollaan saatu olla perusterveitä. Rambon valeantura aiheuttaa päänvaivaa ja ajoittaista ontumista, sitä tietenkin hoidetaan parhaan mukaan. Rambo ei käynyt kuvauksissa tänä vuonna. Sen sijaan hammalääkärissä se kävi ekaa kertaa ikinä ja kaikki suussa ihan ok. Kesällä Rambolle ilmestyi inhottava patti huuleen, joka todennäköisesti oli bakteerin aiheuttama ja josta onneksi selvittiin ilman sen kummempia. Oikean silmän yläluomeen on tullut pieni kökkö, jota epäilen luomikasvaimeksi tai joskikin muuksi harmittomaksi, ei ole koiraa haitannut. Korvat ovat pysyneet hyvinä, kun ei syötetä mitään viljaa. Rambo kävi keväällä senioritarkastuksessa ja tänä vuonna päättyi hengenpelastajanura, kun käytiin 11. ja viimeisen kerran verenluovutuksessa :) Rambo pääsi myös onnistuneille treffeille ja heti vuoden alkuun pitäisi ensimmäisten jälkeläisten syntyä! <3



Röllin tavoitteet vuodelle 2018

  • Voisin kirjoittaa tähän tismalleen saman kuin viime vuonna. Kuten ennenkin, pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa ja nauttia elämästä sekä pienimuotoisesti harrastellen puuhailla noutojuttuja, jälkiä ja nose workia :) Paha aavistus mulla on, että Röllistä luopumisen aika saattaa koittaa vuoden aikana, se täyttää kuitenkin jo kuusi ja on yllättävän pitkään pärjännyt superpaskojen koipiensa kanssa. Ei kuitenkaan murehdita sitä liikaa ennen aikojaan vaan mennään päivä kerrallaan, nautitaan ja iloitaan rakkaasta pikkumiehestä <3 Röllin kanssa siis päivä kerrallaan voinnin mukaan (joka tällä hetkellä on tosi hyvä). Tavoitteena entiseen tapaan puuhata omia hupsuja juttuja, pyöritellä kiviä ja rakastaa tyynyjä ja lussuttaa palloja ja juosta rantaan korvat lepattaen <3
Röllin kaikki tavoitteet täyttyivät <3 Röllillä on ollut kaikenkaikkiaan hyvä vuosi. Se on voinut yleisesti ottaen hyvin, välillä on nivelrikkoon kuuluen ollut huonompiakin päiviä. Lääkärissä käytiin kerran jalkoja hoidattamassa. Musta jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta Rölli on voinut paremmin, mikä toki kuulostaa ihan hassulta ottaen huomioon miten huonot jalat sillä on. Enää en ole jokaisesta huonosta päivästä saanut lietsottuani itseäni paniikkiin, että nyt on Röllin aika täynnä. Rölli on saanut olla perusterve tänäkin vuonna ja silläkin korvat pysyneet hyvinä viljattomalla ruokavaliolla. Vasemmassa silmässä oleva luomikasvain on kasvanut ja samaan alaluomeen on ilmestynyt toinenkin pieni näppy, kumpikaan ei ole haitannut koiraa. Lisäksi ylähuuleen ja alaleukaan on tullut jonkinlainen syylännäköinen näppylä. Röllin kanssa on nautittu elämästä mm. kovasti uiden kesällä, kiviä pyöritellen, marjoja syöden (ja tämän vuoden uutuus oli omenat), palloja lussuttaen, tyynyjä rakastaen, päällekkäin makoillen (Rölli tykkää kiivetä rinnan päälle halimaan) ja ihan vain olemalla maailman ihanin, rakkain ja söpöin keltainen pieni mies <3 Ollaan toki hieman myös puuhailtu noutotreenin, jälkien ja nosetuksen merkeissä ja Röllillä on aina kivaa :) 

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden loppu

Viime viikolla lähdettiin viettämään joulunaluspäiviä Leville. Keskiviikkona mentiin yöjunalla Rovaniemelle ja ajettiin loppumatka. Yöjuna olikin ihan uusi kokemus meille kaikille. Juna oli vanhanmallinen eli siinä oli todella inhottava sisäänkäynti. Kaksi harvaa ritilärappusta ja n. metrin nousu junaan. Rölli hyppäsi kyytiin kuin vanha tekijä (taisi jättää rappusetkin kokonaan välistä :D), sitä ei mikään koskaan jännitä. Rambolle sen sijaan tuo sisäänmeno oli todella paha. Se ei ylipäätään tykkää ritilärappusista ja nyt vielä piti tavallaan tyhjän päällä kiivetä, kun näkyi kunnolla alas raiteille. Ramboa jännitti tosi paljon, mutta lopulta saatiin se nostamalla kyytiin. Harjoiteltiin kerran myös junasta poistumista ja se oli yhtä hankalaa. Ramboa oikeasti jännitti/pelotti tosi paljon eikä namitkaan auttaneet. Lopulta helpoin tapa oli nostaa Rambo alas ja sitten olikin taas huippukivaa, kun jännästä kokemuksesta oli selvitty hengissä. Onneksi tuollaista ei tapaa jokapäiväisessä elämässä eikä edes joka vuosi :D Toki jos joutuisi useammin tuollaisella junalla liikkumaan niin harjoiteltaisiin kivaksi jutuksi kyytiin nousu ja poistuminen. (Tästä tuli muuten mieleen, että Rambosta on viime aikoina tai ehkä ikääntymisen myötä tullut hieman alusta-arka. Se ei tykkää mennä liukkaille, keikkuville tai koliseville alustoille. Ennen sillä ei ole ollut niin väliä mistä kulkee, mutta varsinkin Ruotsissa ja messarissa huomasin tämän.)




Muuten junareissu meni hyvin. Hytti oli kyllä melkoisen pieni, mutta hyvin pojat siellä yhden yön pärjäsivät. Rölli oli kovinkin innoissaan matkustamisesta. Joskus kun yöllä heräsin niin Rölli oli valmis jo lähtemään ja käytiin vähän käytävällä hiippailemassa :D Omalta osalta yö meni aika kehnosti, korvatulpat unohtui kotiin ja juna kolisi ja heiluikin, lisäksi pojat änkesivät välillä sänkyyn, joten nukkuminen oli aika heikonlaista. Aamulla juna oli perillä Rollossa ja jatkettiin matkaa autolla, oltiin perillä Levillä joskus puolen päivän jälkeen. Oltiin vuokrattu kiva mökki taikka paritalomökki, jonka toisessa kämpässä oli myös asukkaita. Niilläkin sattui olemaan labbisuros, muttei törmätty heihin. Pihaa/harvaa metsää mökin edessä oli sen verran, että mahtui olemaan ulkonakin jos halusi. Mökki oli tosi kiva ja pojatkin siellä viihtyivät. 

Poikien osalta reissu meni mökissä lepäillessä, kun me oltiin muissa aktiviteeteissa. Toki ulkoiltiin normaalisti, vaikkakin metsälenkeille ei lumen takia päästy (enkä jaksanut lumeen lähteä tarpomaan, kun polkuja ei ollut), joten ihan teitä pitkin kuljettiin. Oli kyllä kiva katsella kauniita jouluvaloin koristeltuja mökkejä. Lunta oli tosiaan kivasti ja pojat tykkäsivät kovasti. Pakkasta oli ekoina päivinä kymmenen molemmin puolin, vikoina päivinä lähempänä kahtakymmentä hyi. Rambo ontui jonkin verran, välillä johtui tassuihin kertyneitä lumikököistä ja välillä ehkä kylmyydestä? Valeanturan kohdalla iho on tosi ohuen tuntuinen.



Sunnuntaina lähdettiin jo kotiinpäin, joskin jäätiin puoliväliin matkaa Kärsämäelle. Matkalla auton mittari näytti enimmillään jopa -29 ja koiria pissattaessa tuli kyllä vilu hyvin pian. Onneksi olin pakannut pojille takit mukaan, niistä oli hyötyä automatkoilla. Ajomatka oli pitkä ja pojat olivat selvästi ilahtuneita, kun viimein päästiin yösijaan. Oltiin samassa mökissä kuin juhannuksenakin, viivyttiin tosin vain yksi yö ja aattona ajettiin loput kotimatkasta. Rambo oli selvästi tylsistynyt matkustamiseen ja vähään liikuntaan, sillä se oli kovin täynnä virtaa ja jopa söi kakkaa kaksi kertaa Kärsämäellä olon aikana ja oli muutenkin vähän tuhma. Ajattelin, että se on ottanut vähän enemmän omia pappaoikeuksia, mutta ehkä mä olen vain viime aikoina lipsunut sen kanssa kaikesta (kun se on niin söpö pappa ja kyllähän se osaa totella ja tietää mitä saa tehdä ja tarvitseeko nyt aina olla niin justiinsa..), Rambo kun kyllä menee sieltä mistä aita on matalin jos vain pääsee. Täytyy nyt vähän palauttaa sitä (vai mua? :D) ruotuun, vaatia ennen ruokaa jotain muutakin kuin katsekontakti ja vaikka tokoilla välillä, ettei ihan luisu käsistä koko homma :D Niin, aattona oli vielä pitkä ajomatka ja piti ihan pysähtyä ottamaan poikien perinteinen joulukuva, koska kotona oltaisiin oltu vasta pimeällä (eikä meillä ole edes puuta enää takapihalla, siinä on edelliset vuodet aina otettu kuva). Kotiinpaluu oli Röllistä ihan tyhmää, olisi voitu vielä matkustella enemmänkin. Kiva oli olla reissussa, mutta kiva tulla kotiinkin :)

Hyvää joulua!

Tämä viikko ollaan otettu ihan rauhassa, joulu meni omalla painollaan ilman sen suurempia. Tänään käytiin Rambon kanssa pitkästä aikaa tokoilemassa. Ukkeli oli tietenkin tohkeissaan päästessään kouluun <3 Täälläpäin on ollut melkoiset pääkallokelit, mutta löysin kentän, jolla pystyi treenaamaan eikä tehty mitään vauhtijuttuja.

Aloitettiin seuruupätkillä. Rambolla oli tosi kiva vire ja kontakti pysyi mukavasti. Mikään kympin seuruuhan sillä ei koskaan ole ollut enkä ole sellaista vaatinut, nyt vielä vähemmän :D Treenin aluksi voi seuruuta ottaa, kun silloin on into korkeimmillaan ja seuruu Rambostakin ihan kivaa. Rambo tekikin hienosti ja otettiin kaikenlaista, pysäytyksiä, käännöksiä, temmonvaihteluita.

Seuruun jälkeen pari tunnaria. Kapulat olivat kellotaulussa ja Rambo vähän räiskäisi niiden keskelle ja sekoitti niitä. Nosti yhtä kapulaa, mutten ole varma oliko se oikea vai väärä, sillä olivat liikkuneet. Toi kuitenkin oikean. Toisella toistolla kapulat olivat rivissä ja Rambo meni niistä jokusen metrin yli. Haisteli aikansa, kunnes löysi kapulat. Osui heti omalle ja nosti sen, en tiedä oliko vahinko vai tarkoitus :D Otin heti perään toisen rivin, nyt Rambo meni hitaammin ja selvästi oli tajunnut edellisestä, että kapulat voivat olla lähempänä. Muistaakseni haisteli hyvin ja nosti/toi oman.

Seuraavaksi zetaa. Rambolla ei oikein pysynyt kontakti liikkeelle lähdössä, joten ensin seuruutin pari kertaa zetan läpi. Jouduin huomauttelemaan kontaktista muutaman kerran ja lopulta otin myös treeniliivin pois päältä, kun sen helma välillä heiluu Rambon pään kohdalla. Tehtiin yksi kokonainen zeta, asennot hienosti. Seuraavaksi myös kokonainen zeta ja palkkasin aina kun kävelin koiran ohi (eli olin käynyt kääntymässä edessä, menin koiran ohi, palkkaus asentoon, kävelin koiran taakse ja takaisin viereen), hienosti Rambo muisti olla liikkumatta palkankin jälkeen. Tokalla sivulla asento oli istu, mutta Rambo jäi seisomaan, joten otettiin uudestaan. Luultavasti kyllä oli mun moka, kun en tehnyt sitä tiettyä vartaloapua ja Rambo on istu-jäävässä siitä aika riippuvainen. Muuten meni hyvin ja vikaksi vielä neljäs sivu, jolla uudestaan istuminen.

Pari settiä kaukoja, ei täydeltä matkalta. Ensimmäinen oli tosi hieno. Ollaan tehty ennen ruoan saamista välillä kaukoja ja hienosti Rambo ne kyllä muistaa. Toisessa setissä ensin oli m-s, jossa Rambon jalat hieman liukuivat. Siitä oli s-i, jota Rambo ei tehnyt, seisoi vain. Käskytin uudestaan ja nyt istui, luulen että oli liukas kohta ja epävarma itsestään. Otin uudestaan samat vaihdot ja hienosti meni, samoin kuin setti loppuun.

Loppuun vielä tunnaria. Piti tehdä vain yksi onnistunut, mutta menikin hinkkaamiseksi. Kenttä jossa oltiin ei ollut valaistu, mutta läheltä tuli valoja, jotka heijastuivat maahan/lumeen. Luulen, että Rambo ei aina nähnyt kunnolla missä kapulat ovat, sillä aika monta kertaa räiskäytti kapuloiden keskelle. Jouduttiin tehdä neljä toistoa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kaikilla kerroilla kapulat oli kellotaulussa. Pari kertaa Rambo toi pokkana väärän tai sitten ennen oman nostamista oli maistanut väärää. Lopulta teki oikein hienosti ja se riitti. Oli kyllä hauskaa tokoilla taas ja täytyy tehdä useammin! :) 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Hienon näyttelyvuoden hieno päätös messarissa

Keskiviikkona Jonna kävi hieromassa pojat. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, vaikka olen toki pyrkinyt parin viikon välein pojat itse hieromaan. Rambolla oli niskan alueella kalvokireyttä, muttei varsinaisesti mikään lihas jumissa. Lisäksi pitkässä selkälihaksessa th8-10 molemmin puolin lievää kireyttä sekä isossa lannelihaksessa molemmin puolin kireyttä. Röllillä pitkässä selkälihaksessa th11-13 molemmin puolin kireyttä. Ylemmässä lapalihaksessa on pieni puoliero oikealla ja vasemmalla, oikea on kireämpi. Huomasin Röllillä jokin aika sitten, että tuossa eturinnassa olevat luut on erilaisia keskenään, vasen on paljon terävämmän tuntuinen kuin oikea. Vasemmalta puolelta lihasmassa on heikentynyt ja sen takia luu tuntuu selvemmin/terävämmin. Vasenhan on Röllillä huonompi puoli. Jonna huomasi, että Röllin vasen polvi naksahtelee ajoittain, ei aina kun venytti, mutta välillä. Itse en ole huomannut, mutta muistin, että Jonna on tästä joskus aikoja sitten myös maininnut.

Viikonloppua vietettiin messarissa. Ihan hassua, että vuosikin on jo tässä vaiheessa, eihän vielä voi olla messarin aika! Oltiin aikaisin aamulla jo kehän laidalla ja melko pitkät päivät olivat. Labbisten kehät olivat samassa paikassa kuin aina ja iso kehä oli, molempina päivinä sama kehä. Eilen oli Helsinki Winner ja tuomarina oli Rune Fagerström, jolla ei oltu aikaisemmin käyty. Uroksia oli ilmottu 31 ja vetskuissa meitä oli kolme. 

Rambon liikkuminen on ollut taas vähä vaihtelevaa ja tietysti juuri viikonlopuksi se oli hieman epäpuhdas, joten jännitti kehään pääseminen. Ennen kehää verryttelinkin Ramboa normaalia enemmän, että se sai liikkua ja tassu taas tottua. Heti häkistä otettuani Rambo oli ep, mutta liikkumisen myötä vertyi. On kyllä ihan superinhottava vaiva ja aina saa jännätä miten liikkumisen käy. 

Kehässä Rambo olisi ollut normaalin reipas, mutta liikkeissä vähän hidastelin sitä, ettei astu huonosti tai muutakaan. Ihan hyvin Rape liikkui eikä ontunut. Tuomarin kanssa oli ihanaa ja tuomari vitsillä varmistikin, ettei ikä ollut kahdeksan vuoden sijaan kahdeksaa kuukautta :D Muuten seisominen oli vähän hankalaa, kun matolla aina liukuu tassut vaikka liimaa laittaisi. ERI saatiin, kuten muutkin. Kilpailuluokkaan mentiin tietysti suurilla odotuksilla, mutta lopulta tuomari siirsi yhden koiran meidän edelle ja se oli järjestys. Harmitti, kun vetskuvoittajatitteli meni taas sivu suun. Saatiin kuitenkin SA, joten heti perään PU-kehä. Siellä juostiin luokittain ja tuomari valitsi koirat jatkoon, ei meitä. Rambon arvostelu oli kaunis ja olin toki ihan tyytyväinen tulokseenkin ja varsinkin normaaliin liikkumiseen. 

Hienoja kännykuvia taas, mutta onpahan jotain :D

Vetskupapat lauantaina

Tänään päivä numero kaksi eli (Suomen) Voittaja ja samat aikataulut. Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen, jolla ollaan kolmesti käyty. Rambo on pärjännyt ihan ok hänellä, muttei mitenkään ihmeellisesti eikä mulla ollut ollenkaan odotukset korkealla tänään. Uroksia oli ilmottu taas 31 ja vetskuja jälleen kolme, joskin yksi vaihtunut eilisestä. Rambon liikkuminen oli taas samanlaista, mutta kunnon kävelytykset ennen omaa vuoroa niin päästiin kehään. 

Rambo esiintyi taas normaalisti ja himpun verran kovempaa uskalsin sen antaa ravata. Yksilöissä tuomari oli liikuttanut koiria vain edestakaisin. Meidän mennessä edestakaisin huomasin, että Rambo ihan pikkuisen oli ep lopussa. Tuomari pyysikin meitä menemään vielä ympäri, joten hänkin oli huomannut saman. Edestakaisinliikkeissä ep saattaa tulla esiin, mutta ympärijuostessa onneksi yleensä ei. Seisomiset oli samaa luokkaa kuin eilen eli venymistä ja tylsää :D ERI saatiin, kuten jälleen muutkin. Kilpailuluokkaan mennessä olin varma, että Rambo tulee kolmanneksi, en yhtään odottanut pärjäämistä. Juostiin kerran ympäri ja seistiin, tuomari katseli muita kahta ja siirsi heidän paikkoja keskenään. Mietin jo, että voiko tämä olla järjestys ja juostiin uudestaan ympäri. Tuomari näytti katselevan enemmänkin kahden muun menoa ja pysäytti jonon taas. Rauhassa hän käveli luokse ja näytti ykköstä eli Rambo voitti!! En uskaltanut edes suurinpiirtein ajatella sitä mahdollisuutta, ennen kuin tuomari olisi näyttänyt sen todeksi :D Mä hypähdin ilosta ilmaan ja olin niin innoissani :) Mun rakas Rambo on (Suomen) Veteraanivoittaja 2018 <3 

Saatiin myös SA ja jäätiin PU-kehään. Siinä seisoskellessa iski tajuntaan, että Rambo oikeasti voitti messarista tittelin! Asia, josta olen kaikki nämä koiranäyttelyvuodet vain haaveillut <3 Pienet onnenkyyneleetkin pääsivät ja Rambo varmaan mietti mitä se mutsi siinä koko ajan hiplaa :D PU-kehässä juostiin kerran ja sitten tuomari "päästi veteraanit jo huilaamaan". Hieno saavutus ylipäätään molempina päivinä päästä PU-kehään, sillä tätä ennen Rambo on ollut vain kerran messarissa siellä. Narttujen jälkeen päästiin vielä roppivetskukehään ja Rambo oli VSP-veteraani :) Oli kyllä niin hieno päivä! :) En oikeasti osannut odottaa, että Rambo olisi tänään voittanut, joten oli todella suuri ja erittäin mieluinen yllätys :) Mikä upea päätös vuodelle! Ihanaa, että sain kokea tämänkin Rambon kanssa <3 Ja sain käydä ostamassa hienon ruusukkeen ja ottamassa palkintopallikuvat, asiat joista myös olen saanut vain haaveilla :D 

ERInomainen ukkeli <3 

Veteraanivoittajat vuosimallia -18

Rakas Rambo ja titteli nro 20, VV-18 <3

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Noutajatreeniä ja ruotsinristeily

Viime viikon lauantaina käytiin dameilemassa. Tommi oli taas mukana ja vei damit, jolloin ruudussa ei ollut mun hajua. Ensin kummallekin pojalle yksi markkeeraus (ei ruutuun), Tommi heitti damin kovaa ja korkealle. Putoamispaikkaa ei kunnolla näkynyt puskien takaa, mutta hienosti kumpikin damin löysi. Sitten ruudun tyhjennykseen. Ensin pojat saivat etsiä yhtäaikaa, kumpikin kaksi. Hienosti löytyi, ei ihmeempiä. Sitten vielä vuorotellen etsivät kaksi damia. Kaikki meni oikein hienosti, kunnes oli Rambon viimeisen damin vuoro. Ramboa ei olisi hirveästi huvittanut, se alkuun pyöri vain ruudun etuosassa. Kerran irtosi syvälle ruutuun ja oli siellä aikansa, mutta palasi kuitenkin tyhjänä. Ruudun vasen reuna kiinnosti myös kovasti, vaikka olin melko varma, että siellä ei dameja enää ole. Pari kertaa menikin ruudusta vasemmalta yli. Lopulta olin menossa Rambon kanssa yhdessä etsimään viimeistä damia, kunnes pian näin sen ja annoin Rambon tehdä hommia. Ei, ei millään ollut nenä auki eikä ajatuskaan ihan kasassa. Parit kerrat lähetin sen suoraan damille, mutta ei. Lopulta Rambo taas ajautui vasemmalle pois ruudusta ja katosi näkyvistä. Kutsuin ja jossain vaiheessa näkyi musta pää jonkun pöpelikön takaa. Rambolla oli jotain suussa, joten kehuin ja kutsuin kovasti. Ukkeli oli löytänyt todellisen aarteen, pätkän jonkun reppanan selkärankaa :D Yhdessä sitä ihasteltiin, mutta työt oli vielä kesken ja halusin Rambon hakevan vikankin damin. Työnteko ei olisi enää aarteen löytämisen jälkeen kiinnostanut, mutta onnistuihan se viimein. Lähetin taas suoraan damille ja vihdoin näin, kuinka nenä aukesi ja dami löytyi.

On tuo kyllä vekkuli otus tuo Rambo. Oli kyllä tosi hauska, että selvisi miksi vasen reuna kiinnosti niin kovasti. Ja toki Rambo sai lopuksi vielä kantaa ja ihastella aarrettaan, vaikka autoon asti sitä ei kyllä otettu :D Aina välillä tulee tälläisissä tilanteissa mieleen riiviö-Rambo, joka nuorempana pisteli kaikki aarteensa poskeen ilman aikomustakaan kuunnella meikäläistä ja välillä sitä juostiin peräkanaa mun yrittäessä repiä suusta pois milloin mitäkin raivosta puhkuen :D Sittemmin ollaan molemmat järkevöidytty ja homma hoituu ihan sillä, että kehun kovasti löydöstä ja kutsun luokse, palkkaan ja yhdessä ihastellaan aarretta ja jätetään se. Voi että, joskus voisikin kirjoitella Rambon pentu- ja teiniajoista, kyllä moon ollu helisemässä ton ukkelin kanssa :D

Sunnuntaina pojat pääsi pitkästä aikaa laahausjäljelle. Pakastimesta ei löydy muuta riistaa kuin sorkkia, joten isolla hirvenkoivella vedin jäljen. Jotenkin ajattelin, että siitä ei kamalasti irtoaisi hajua maahan, mutta ihan riittävästi taisi irrota poikien menosta päätellen :D Rambo oli heti autosta päästyään valmiina menemään. Jäljen alkuun päästyämme näytin "makausta" ja päästin irti ja sinne meni Rambo, lähti täysillä painelemaan jäljen suuntaisesti. Jälki meni metsässä niin, etten nähnyt kuin alussa ja lopussa koiraa, muuten oli piilossa. Kauaa ei Rambolla nokka tuhissut, kun näin sen jo päätyvän sorkalle. Vähän se siellä näytti puntaroivan mahdollisuuksiaan (pitäisikö aarteen itsellään vai mitä kivaa tekisi), mutta muistaakseni se ihan itse nosti sorkan ja lähti tulemaan, jolloin kutsuin. Hirveän ylpeä oli musta mies löydöstään, ei olisi malttanut ollenkaan luopua aarteesta, vaikka saikin sitä paljon kantaa ja pitää.

Rölli teki myös hienoa työtä ja oli autosta päästyään into piukeena menossa. Jäljen alkuun päästyämme Rölli lähti liikkumaan aika lailla pientä siksakkia jäljen tuntumassa. Vauhtiin päästyään se sitten menikin aikamoista haipakkaa ja jos oikein näin, niin sorkalle ei todellakaan tultu jälkeä pitkin vaan hyvin epäröllimäisesti pää ylhäällä kaahottaen jostain oikoreittiä :D Sorkka löytyi helposti ja siinä piti hetki jos toinenkin tuumailla seuraavaa siirtoa. Rölli katseli muhun päin ja lopulta nosti aarteen ja lähti tuomaan. Mikään kiire ei ukkelilla enää ollut ja ihana oli aarre :)

Perjantaina lähdettiin vuoden viimeiselle ulkomaanreissulle, kun tehtiin pikavisiitti Ruotsiin. Otettiin Leenan Alma kyytiin ja suunnattiin Turkuun, josta iltalaivalla Tukholmaan. Turun linnanpuistossa taas iltapissatus ja voi jestas, kun oli musta mies innoissaan uudesta tyttökaverista. Kovasti piti kuurona liehitellä, mutta onneksi se oli jälleen vain alkuhuumaa eikä koko reissu mennyt iskupuuhissa. Laivareissu meni rauhallisesti, yön yli nukuttiin ja aamulla oltiinkin jo satamassa.

Ihana uusi blondituttavuus

Oltiin laivasta ulkona jo kuuden jälkeen, joten ei ollut mikään kiire. Olin jo kartasta katsonut yhden puiston näyttelypaikan lähellä, johon ensin ajoin ja käytiin pienellä aamulenkillä. Oli kyllä aika inhottavan märkä keli ja tietysti pimeää. Ulkoilun jälkeen suunnattiin messukeskukselle ja siinä olikin taas hommaa raahata ensin kamat ja sitten koirat eläinlääkärintarkastuksen kautta paikoilleen. Tosiaan rokotukset katsottiin normaalisti, mutta myös toinen koirista tutkittiin pienimuotoisesti. Sain hyvän paikan kehien välistä ja muutenkin oli väljää suuressa hallissa.

Kyseessä oli siis Ruotsin Voittaja 2018. Labbiksia oli yhteensä hurjat 116 kappaletta. Junnut ja vetskut arvosteli ruotsalainen Torbjörn Skaar, muut Margaret Brown Briteistä. Kehät alkoivat jo ysiltä, joten ei kauaa tarvinnut Rambon kanssa odotella. Harmikseni huomasin näyttelyyn tullessa, että Rambo oli alkanut ontumaan, tai lähinnä se oli epäpuhdas. Aamulenkillä ei yhtään mitään ja nyt sitten ep, ei kiva. Päästiin kuitenkin onneksi kehään, putsasin tassua ja pysyttiin liikkeessä ennen kehää, että vertyisi ja tassu tottuisi kunnolla.

Vetskuja oli viisi, joskin yksi jäi jo kokoomakehässä juostessa sivuun, koira vissiin alkoi ontumaan. Rambo esiintyi aika normaalisti. Liikkeissä oli vauhtia, vaikka yritin pitää hitaana, varsinkin käännöksissä. Edestakaisin mennessä se ehkä vähän oli ep, muuten liikkui puhtaasti. Seisomiset ei olisi herraa niin kiinnostaneet ja tassutkin vähän liukuivat matolla. ERI saatiin, kuten muutkin. Kilpailuluokassa tuomari vielä katsoi yksitellen liikkeet ja vähän kopeloi koiria. Lopulta siirsi kaksi meidän edelle ja juostiin ympäri. Sitten Rambo nostettiin toiseksi ja vielä kerran ympäri. Tämä oli järjestys eli toinen ja SA, lähellä oli vetskuvoittajatitteli. En jotenkin osannut edes hirveästi harmitella, ettei tullut voittoa. Olin kuitenkin tosi iloinen, että ylipäätään päästiin kehään ja noinkin hyvin meni. Mua ei oikeastaan edes ehtinyt jännittää missään vaiheessa, kun ehdin vain olla huolissani liikkumisesta :D

Kun urokset oli toisessa kehässä saatu arvosteltua niin mentiin PU-kehään. Siellä tuomari ensin katsoi junnut ja vetskut, juostiin yhdessä ja yksin. Lopulta oli valmista ja tuomari valitsi kaikista koirista jatkoonpääsijät, me ei odotetusti päästy. Tämän jälkeen olikin pitkä aika ennen Alman vuoroa. Lopulta kun koko rotu oli ohi niin alettiin lähtemään. Alkoi olla jo pimeääkin. Käytiin samassa puistossa lenkillä ja sitten lähinnä odoteltiin laivan lähtöä. Lopulta päästiin paattiin ja väsyneenä hautauduin hyttiin. Aamulla taas linnanpuistossa pissatus ja kotimatkalle. Olipas jotenkin hassua käydä vain päiväseltään Ruotsissa. Eikä edes tuliaisia saatu, niihin kun on ehtinyt jo tottua ;D No ei, mutta vaikka reissuihin toki lähtee aina tavoitteet korkealla, niin me ollaan niin paljon saatu jo tänä vuonna eikä aina voi voittaa, joten ei harmita niin paljoa :)

PS. Rambon morsmaikku eli Adventurer's Vernaccia on ultrattu tiineeksi! :) Jos kaikki menee hyvin niin loppiaisen tienoilla syntyy pikku-Ramboja ja pikku-Fiioja <3